Roadtrip Norjassa: kaikki pähkinänkuoressa

 

Palataanpa hetkeksi reilun kuukauden takaiseen Norjan-roadtrippiimme. Aihe, josta mun piti kirjoittaa heti kotiinpaluun jälkeen, mutta jonka säälittävä alkuräpellys on lopulta pyörinyt luonnoksissa kaikki nämä päivät. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan?

Täältä se nyt lopulta tulee: meidän ensimmäinen kunnon telttaretki pähkinänkuoressa. Aikaisempia postauksia aiheesta löytyy mm. täältä, täältä sekä täältä, kattava postaus retkeilystä koiran kanssa puolestaan täältä.

 

 

Ennen matkaa

Lyhyestä virsi kaunis: otettiin, pakattiin ja lähdettiin. Ei suunniteltu etukäteen sen tarkempaa ajoreittiä – päätettiin ainoastaan se, että tällä kertaa ajettaisiin ajansäästösyistä pohjoisimman Suomen sijasta Haaparantaan ja siitä Kiirunan läpi Lofooteille. Mikäli aikaa kuitenkin on, niin monien suositusten perusteella kannattanee ajaa Suomen puolella mahdollisimman ylös ja suunnata vasta sitten rajan toiselle puolelle.

Mutta vaikka ajoreittiä ei suunniteltukaan sen tarkemmin, niin kaikki muu valmistautuminen oli normaaliin reissuun verrattuna moninkertaista. Yleensä sitä vaan heittää kamat matkalaukkuun ja lähtee, mutta nyt leiriytymistarvikkeet, kahdeksan päivän ruuat, koiran välttämättömyydet ja muut varusteet oli hoidettava etukäteen tiukkaan järjestykseen, jotta kaikki sujuisi tien päällä sutjakasti. Suurin vaiva tuli siis käytännössä nähtyä ennen lähtöä, mutta huolellisen valmistautumisen ansiosta retkellä sai ottaa täysin rennosti.

 

Grunnførfjorden

Ajoreitti Henningsværiin

Vuoristolampi Heiavatnet

 

Pakkaaminen

Onnistuttiin iloiseksi yllätykseksemme pakkaamaan niin, ettei missään vaiheessa tullut tunnetta siitä, että jotain olisi jäänyt puuttumaan. (Ainakaan sen jälkeen, kun oltiin tehty ensimmäisen puolen tunnin verran matkaa ja tajuttiin, että yksi olennainen tarvike oli unohtunut lähtötohinoissa keittiön pöydälle… Onneksi oltiin vielä niin lähellä kotia, että sen hakeminen ei ollut ongelma.)

Meillä ei ollut mitään retkeilyvarusteita ennestään, joten jouduttiin ostamaan lähes kaikki matkaamme varten. Ennen varusteiden hankkimista yritettiin kysellä kaikki mahdolliset tutut ja kummien kissojen kaimatkin läpi, sillä hyvät teltat ja laadukkaat makuupussit saattaa tehdä lompakkoon suuremmankin loven, mutta koska keneltäkään ei löytynyt esimerkiksi sään- ja tuulenkestäävää telttaa, niin päädyttiin lopulta ostoksille. Ajateltiin kuitenkin, että mikäli telttailu vie mennessään ja halutaan jatkaa sitä myöhemminkin, niin hyvät varusteet maksaa itsensä pian takaisin, mutta muussa tapauksessa ne saa satavarmasti myytyä eteenpäin – etenkin nyt, kun telttaretkeily on nostanut suosiotaan huimasti.

Yöpymistä varten pakattiin mukaan sateen sekä tuulen kestävä tunneliteltta, ilmatäytteiset makuupatjat, makuupussit, ilmatäytteiset tyynyt ja makuupussilakanat. Yksi käytännöllisimmistä yöpymisvarusteista oli niinkin pieni juttu kuin silmälaput, sillä näin kesäisinhän aurinko ei laske pohjoisessa käytännössä ollenkaan ja ilman niitä olisi tuntunut pahimmassa tapauksessa siltä, kuin yrittäisit käydä yöunille keskipäivän kirkkaimmassa auringonpaisteessa. Asia, jota en ollut tajunnut edes ajatella, mutta onneksi edes toinen meistä oli.

Vaatteiden suhteen kannattaa mennä mahdollisimman käytännöllisellä linjalla. Tähän aikaan vuodesta sää on normaalisti suht viileä (keskimäärin 6-16 astetta) ja varsin epävakaa, joten kannattaa varautua siihen, että vettä voi tulla taivaalta yötä päivää ja tuulikin olla kova. Sateenkestävä asu, kevyttoppatakki, lämmin fleece/huppari/villapaita, mukavat ulkoiluhousut, liikuntaan sopivat vermeet, muutama vaihtopaita, sopiva määrä alusvaatteita sekä sukkia, uikkari, pipo, hanskat, villasukat ja huivi – niillä pärjää jo pitkälle. Sateisella säällä kannattaa varautua varavaattein, sillä märissä vaatteissa on ikävä jatkaa matkaa. Otin mukaan myös yhdet farkut ja vähän siistimmän neuleen ihmisten ilmoille menoa varten ja niille tuli käyttöä, kun eräänä päivänä päätettiin poiketa ravintolaan lounaalle (joskin suurin osa ihmisistä oli sielläkin retkeilyvarusteet päällä). Kenkinä mulla oli tennarit sekä vaelluslenkkarit, sateisemmalla kelillä kumpparit olisi tarpeelliset. Ensi kerralla ottaisin mukaan myös jalkaan sujautettavat sandaalit, jotka on leiriytymistilanteissa (villasukkaan yhdistettynä) kätevät ja menee samalla esim. yleisiä suihkuja käytettäessä.

Käytännön tarvikkeista kätevimmiksi osoittautui kokoontaitettavat retkituolit, autolaturit, järeä virtapankki, suuret juomapullot, mikrokuitupyyhkeet ja kameran jalusta. Ota mukaan myös vessapaperit, muovipussit ja jätesäkit, joista viimeisimpiä saa käytettyä myös teltan eteisessä maan ollessa märkä. Meikit kannattaa suosiolla jättää kotiin ja ottaa mukaan ainoastaan dödö, hammasharja, rasva sekä monikäyttöiset puhdistusliinat. Myös ensiapupakkaus kannattaa pakata kaiken varalta rinkkaan, sillä mitä vaan voi tapahtua.

 

Unstad

 

Ruoka

Ennen lähtöä suunniteltiin tulevan reissun jokainen ateria valmiiksi aamupaloista lounaisiin ja välipaloista illallisiin. Kuulostaa vaivalloiselta, mutta on loppujenlopuksi yllättävänkin simppeliä ja valmis ruokavarasto helpottaa matkantekoa huomattavasti, kun matkaa ei tarvitse taittaa ruokakauppoja metsästäen. Me tehtiin yksinkertaisesti iso kauppalista, josta löytyi jokaiselle päivälle suunnitellut ateriat ja vähän ylimääräistä, sillä no, mielummin liikaa kuin liian vähän. Otettiin varmuuden vuoksi mukaan kolme 10 litran vesikanisteria, sillä vedensaantipaikoista ei ollut etukäteen varmuutta, mutta niiden huvettua huomattiin, että esimerkiksi lukuisilta pysähdyspaikoilta löytyi juomavedentäyttöpisteitä. Kokattiin ruokamme kaasulla toimivalla retkikeittimellä, jolla veden sai kiehumaan ihan muutamassa minuutissa ja otettiin sille myös muutama varakaasusäiliö mukaan.

Reilun viikon ruokalistaltamme löytyi pääasiassa valmiskuivaruokia, jotka säilyy ongelmitta ja on helppo valmistaa pelkän kiehuvan veden avulla. Otettiin matkaan muunmuassa pussipastoja, huoneenlämmössä säilyviä keittoja, makaroonia ja riisiä, tomaattikastiketta, sipulia, tonnikalaa sekä muutama purkillinen säilykekanaa. Suurimmiksi suosikeiksi nousi kylmäkuivatut Real Turmat-retkiruuat, jotka oli tosi laadukkaita ja mausta riippumatta kaikki todella hyviä. Yksi ateria on aika hintava (noin 9€ XXL:ssä), mutta ostettiin muutamia sellaisia ns. herkkuillallisiksi ja niissä riitti kunnolla syötävää. Olin ruokien suhteen tosi skeptinen, sillä en ollut syönyt oikeestaan mitään tällaista aikaisemmin, mutta tuli todettua, että ulkona kaikki maistuu vaan niin hyvälle – jopa ne lähikaupan Pastaria-pussit. Aamuisin syötiin pääasiassa puuroa kuivatuilla marjoilla, kananmunia sekä teetä, välipaloiksi otettiin kasa erilaisia pähkinöitä, smoothiepusseja, pilttejä, riisikakkuja, energiapatukoita ja suklaata. Muutamaan kertaan käytiin matkan varrelle sattuneissa kaupoissa ostamassa mm. banaaneita sekä lisää pähkinöitä ja aina kiiteltiin itseämme siitä, että oltiin ostettu ruokamme Suomesta, sillä siellä hinnat oli korkealla ja valikoimatkin varsin kehnot.

Varsinaisten välttämättömyyksien lisäksi otettiin mukaan myös vähän herkkuja, kuten suolakurkkupurkki (ensi kerralla näitä on otettava useampi!), sipsiä, suklaalevy, pannaritarvikkeet vaahterasiirapin kanssa sekä pussillinen viiniä, jota oli kiva nautiskella aina iltaisin. Öljy, hunaja ja mausteet pakattiin puolestaa minikokoisiin matkarasioihin ja ruokailuvälineinä toimi helposti puhdistettavat retkiastiat. Mukana oli myös kevyt leikkuulauta, taitettava Leatherman-veitsi, pieni pullo tiskiainetta ja mikrokuituinen “keittiöliina”.

 

Gimsøysand

 

Matkalla

Leiriytyminen Norjassa on helppoa, sillä Jokamiehenoikeuden mukaan saat pystyttää telttasi minne tahansa valtion maalle, kunhan lähimpään asutukseen on vähintään 150 metrin matka. Me yövyttiin mm. erään käytöstä poistuneen pikkutien päässä, tyhjän nurmikkoalueen reunassa sekä kallioilla meren tuntumassa. Ainoa ongelma teltan pystyttämisen kanssa saattaa olla maaperä – muutamaan otteeseen maa oli tunneliteltan kiiloille liian kovaa, mutta useimmiten löydettiin sopiva paikka heti ensiyrittämällä. Kahtena erillisenä yönä yövyttiin maksullisella leirintäalueella, jolloin käytössämme oli keittiöt, suihkut sekä saunatkin, muuten peseydyttiin puhdistusliinoja ja vettä apuna käyttäen tai jääkylmässä meressä pulahtaen. Kannattaa kuitenkin muistaa, että tavallisten puhdistustuotteiden käyttö ei oo luonnonvesissä sallittua, vaan sitä varten on erillisiä saippuoita.

Retkeillessä tärkeintä on muistaa, että se minkä luontoon viet, kannat myös itse pois. Luonnon kuuluisi jäädä leiriytymisen jälkeen tismalleen samaan kuntoon kuin se ennen saapumistannekin oli ja se onnistuu helposti, kunhan normaalia maalaisjärkeä löytyy.

Huoltoasemia Lofooteilla ei oo ihan joka nurkan takana, joten auton tankki kannattaa pitää aina suhteellisen pullollaan ja pysähtyä tankille silloinkin, vaikka polttoainetta olisi vielä jonkin verran jäljellä. Sitä saattaa olla jäljellä nyt, mutta kilometrien lähentyessä nollaa lähimmälle huoltsikalle saattaakin olla yllättävän pitkä matka.

Jotkut nukkuu vastaavilla reissuilla autoissa, joka sekin on varmasti kätevä vaihtoehto, mutta mä pidin nimenomaan siitä itse telttailusta kovasti. Siitä, kun rakennat päivän päätteeksi leirin, avaat retkituolit teltan viereen ja alat kokkaamaan illallista ulkoilmassa. Siitä, kun iltakävelyn jälkeen voit maha ruokaa täynnä kömpiä telttaan, heittää vaatteet pois ja sukeltaa lämpimän makuupussin uumeniin. Ja siitä, kun todella tunnet olevasi yötä päivää ulkona, kuulet luonnon äänet jatkuvasti ja nukahdat sadepisaroiden ropistessa teltan kattoon. Rakastan myös sitä hetkeä, kun yöunien jälkeen avaat teltan oven vetoketjun ja astut ulos raikkaaseen ilmaan aamuauringon paistaessa lämpimästi.

Itse elämä telttaretkellä on käytännössä täydellisen pelkistettyä. Kun päivät koostuu pääasiassa leirin kasaamisesta, upean luonnon ihailemisesta, kukkuloille kapuamisesta ja retkiruuan kokkaamisesta, niin oma arki stresseineen ja huolineen tuntuu käsittämättömän kaukaiselta. Voin ihan rehellisesti sanoa, että tällä lomalla pääsin ihan erilaiselle stressittömyyden tasolle kuin koskaan aikaisemmin lomalla oltuani. Suurimpia syitä sille oli varmasti esimerkiksi kaupungin vilinän puute, muiden ihmisten poissaolo ja se ihana ajatus siitä, että sulla on mukana kaikki mitä tarvitset ja voit mennä ihan minne ikinä haluat. Kuten jo jossain aikaisemminkin kirjoitin, niin tuolla luonnon keskellä ollessa elämä on vaan jotenkin niin mielettömän yksinkertaista ja pelkästään olemiseen voi keskittyä ihan eri tavalla, kun mitään “tavallisen maailman” häiriöitä ei ole. Ei sitä turhaan sanota, että luonto on mitä mahtavin lääke stressiin.

 

Kvalvika Beach

Henningsvær

 

Kaikenkaikkiaan meidän ensimmäinen eräretkemme onnistui varsin täydellisesti ja päällimmäisenä mieleen jäi fiilis siitä, että tällaisia reissuja halutaan tehdä jatkossa enemmänkin. Vaan luonto, me ja elämisen yksinkertainen ihanuus. Jos telttaretkelle lähtö on kiinnostanut väähääkään, niin suosittelen lämpimästi lähtemään – matkamme jälkeen en nimittäin ihmettele yhtään, miksi siitä niin kovasti pidetään.

Yritin muistaa mainita kaiken oleellisen, mutta mikäli mieltä jäi askarruttamaan vielä joku kysymys, josta en tajunnut ylempänä kirjoittaa, niin kommenttiboksi on avoinna ja meiliäkin saa tarvittaessa lähettää. Toivottavasti tästä oli edes jollekin apua!

71