Maanantaikuulumiset

 

 

 

 

 

Uusi viikko, uudet kujeet. Aloitin itseasiassa kirjoittamaan samoilla kuvilla varustettua postausta jo viime viikon perjantaina, mutten ehtinyt hioa tekstiä valmiiksi ennen iltapäivän lounastreffejä, jotka jatkuivat viinilasillisten ja inspiroivien keskustelujen siivittämänä tuntikaupalla eteenpäin ja lopulta palasinkin kotiin vasta puolenyön jälkeen. Postaus jäi tekemättä, mutta käteen jäi lyhyestä lounaasta kahdeksan tunnin treffeiksi venynyt extempore-ilta, joka vetää hymyn korviin edelleen. Oli täysin sen arvoista.

 

Tästä viikosta tulee tavallisesta arjesta poikkeava, sillä suunnataan huomenna loppuviikoksi Sveitsiin! Lähdetään matkaan isolla porukalla ja ohjelmassa on varsin vaihtelevia maisemia (ja lämpötiloja – mukaan täytyy pakata niin lumeen sopivaa vermettä kuin kesähepeneitäkin) sekä paljon erilaisia aktiviteettejä, kuten patikointia, melomista, joogaa ja jopa kokkauskurssi. Myös sisko lähtee mukaan ja tää tulee olemaan ensimmäinen yhteinen matkamme vuosiin, sillä edellisen kerran ollaan oltu yhdessä reissussa melkein kahdeksan vuotta sitten. Samalla pääsen verestelemään yhdeksän (pitkää) vuotta kerrytettyä saksankielentaitoani, josta mielessä ei oo enää juurikaan kaikkein yksinkertaisimpia alkeita lukuunottamatta. 😀 Spannend!

 

Tänään ohjelmassa on siis lähinnä pakkailua, to do -listalla olevien askareiden ahkeraa yliviivaamista, lemmikkipassin hakureissu ja viimeiset agilitytreenit ennen pientä kesätaukoa, mutta päällimmäisenä mielessä on pankkikorttini metsästys. Mä kun oon niitä tyyppejä, jotka harvoin kantaa mukanaan lompakkoa, vaan kortit ajelehtii milloin minkäkin takin ja housujen taskuissa ja näin ollen joku niistä on harva se viikko teillä tietämättömillä. Tällä kertaa vuorossa on viime viikosta kateissa ollut pankkikortti, jota en oo pienimuotoisista etsinnöistä huolimatta onnistunut vielä löytämään. Mä käytän nykyään lähes aina maksaessani puhelimen Apple Payta, enkä sen vuoksi oo etsinyt korttiani kovinkaan sisukkaasti, mutta se ois hyvä löytää ennen matkaanlähtöä, sillä siellä sama sovellus ei välttämättä ookkaan yhtä yleispätevä. Joka kerta tällaisen tilanteen jälkeen vannon alkavani käyttämään lompakkoa, mutta vielä koskaan se ei oo tapahtunut. Ehkä viimeistään nyt? (EDIT // Tilanne hallinnassa. Olin näköjään unohtanut korttini viikko sitten Lidlin kassalle…)

 

Toivottavasti teidänkin viikko on lähtenyt käyntiin mukavilla fiiliksillä. Ainakin sää on tänään kauniimpi kuin moneen päivään!

 

 

 

 

 

 

 

Kuvat: Anni Korhonen

 

 

 

PS: Jättimäinen kiitos kaikista viimeviikkoiseen postaukseen tulleista Norja-vinkeistä – niistä on ollut suuri apu jo nyt!

 

PPS: Hetki sitten mainitsin aikeistamme aloittaa Rahapajan katsominen ja eipä niissä kahdessa tuotantokaudessa sitten kauaa mennytkään… Jos sarja ei oo teille vielä ennestään tuttu, niin lämmin suositus sille – ette tuu pettymään. Korkeintaan siihen, että muutama kesäpäivä saattanee hujahtaa ohi, kun ette malta pysyä erossa Netflixistä.

 

 

 

 

 

0