Välillä tekee hyvää pysähtyä miettimään asioita, jotka omassa elämässä on itseasiassa aika näppärästi mallillaan – jopa (ja etenkin) silloin, kun siltä ei ihan jatkuvasti tunnu. Kun arki on koostunut jo pidemmän aikaa lähinnä päivistä, jolloin vietät suurimman osan ajasta tuntikausien pituisia torkkuja nukkuen, popsit apteekista noudettuja pillereitä vähän esteettömämmin kulkevan hengityksen toivossa, toivoisit saikkulapun olevan myös yrittäjyyteen käypä ja oot ollut niin pitkään puolikuntoisena, että arkipäiväisestä elämänilostakin alkaa olla jäljellä pelkät rippeiden jämät, niin ne ei oo välttämättä ihan ensimmäisenä mielessä, mutta on hyvä huomata, että ne on silti siellä.
Mä oon tänään erityisen iloinen muunmuassa seuraavista asioista:
Siitä, että mun elämässä on nykyään terveitä ja hyväntahtoisia ihmissuhteita, jotka antaa molemmille osapuolille tasavertaisesti. Ja siitä, ettei ystävän onnistuminen oo toiselta pois, vaan toisen puolesta voi olla aidosti iloinen, sillä se ei nimittäin oo aina itsestäänselvyys. Kesän lähestyessä saan myös yhä useamman ihanan ystäväni tänne Helsinkiin, enkä voisi olla näin extempore-ihmisenä enempää täpinöissäni siitä, että kaukosuhteilun jälkeen välimatkaa onkin enää vaan muutaman hassun kilometrin verran.
Siitä, että raahauduin viimeinkin lääkäriin päästäkseni eroon viime aikojen riesana olleesta sairastelusta ja jo yhden lääkityn vuorokauden jälkeen olo on noin tsiljoona kertaa parempi. Miksi kynnys avun hakemiseen on tällaisessakin tilanteessa aina niin suuri? ”Kun tää nyt on tällaista flunssaa vaan, niin mitä se lääkäri voisi muka tehdä…”. No, antaa esimerkiksi lääkkeitä. On muuten mielikin vähän kirkkaampi, kun henki kulkee kortisoonitablettien ansiosta kunnolla.
Siitä, etten ollutkaan kadottanut pankkikorttiani (ehdin jo luulla jättäneeni sen päiväkausia sitten kauppaan…), vaan se löytyi lopulta auton penkin alle tippuneena. Olisikohan jo korkea aika alkaa käyttämään lompakkoa yksinäisten korttien taskussasäilyttämisen sijaan?
Siitä, että sain vihdoin tehtyä meidän makkarista viihtyisän ja kodikkaan huoneen kolkon varastotilan sijaan. Oonpahan ainakin saanut sairastaa mukavassa ympäristössä – jotain positiivista siinäkin!
Siitä, että loppukevät näyttää mukavan työntäyteiseltä vähän hiljaisempien kuukausien jälkeen. Yrittäjyys on monelta osin mun mieleen ja siihen liittyy paljon kivoja juttuja, mutta samalla myös sitä, että välillä joudutkin miettimään, että mistäköhän sitä saisi seuraavan kerran rahaa ja milloin se mahtaa tapahtua. Viimeaikoina se on ollut mielessä taas vähän tavallista enemmän, joten kiireisemmät ajat tulee vähentämään siihen liittyvää stressiä kiitettävästi.
Siitä, että koska unohdin eilisen Sohvaperunat-jakson ihan kokonaan (en tosin vieläkään ymmärrä, että miten näin on edes päässyt käymään), niin saan katsoa sen omassa rauhassani tänään. Elämän pieniä iloja.
Siitä, että vuoden alussa aloitetun jokailtaisen hampaidenpesurutiinin myötä Luka tulee nykyään iltaisin häntä heiluen kylppäriin odottamaan omaa vuoroaan, vaikka tismalleen sama operaatio on aiheuttanut aiemmin hanakkaa vastustelua. Toivotaan, että säännöllinen hoitaminen on tehnyt pienille hampaille hyvää, eikä niitä tarvitsisi poistaa enää tulevaisuudessa.
Siitä, että mennään tänään juhlistamaan uutta, innostusta herättävää, työpaikkaa hyvän ruuan merkeissä. Kyseessä ei oo tosin mun työ, mutta koska oon rakkaalle avautuneesta mahdollisuudesta niin kovin hyvilläni, niin melkein jopa tuntuu siltä. Työ on niin kovin iso osa arkea, että on myös tärkeää, että sen parissa viihtyy. Mikään duuni ei oo koskaan pelkkää ruusuilla tanssimista, mutta jos jokapäiväinen puurtaminen aiheuttaa sulle lähinnä harmaita hiuksia ja kohonnutta verenpainetta, niin voisi olla syytä miettiä, josko uuden työn etsiminen tekisi yleiselle elämänlaadulle hyvää. Kevät on vielä parasta aikaa uusille jutuille, joten tää tuli kerrassaan täydelliseen saumaan.
Rentouttavaa (ja kivojen asioiden täyteistä) viikonloppua sinne ruutujen toiselle puolen! <3
2
ihana hyvänmielen postaus <3 tuli tarpeeseen
<3
Hei mulla oli tismalleen sama juttu ennen korttien kanssa! Ne oli aina irrallaan taskussa, koska isohkon lompakon raahaaminen ei tuntunut kätevältä, ja sen takia sitten milloin missäkin hukassa. Lopulta ostin tollasen mini korttilompakon, enkä tiiä miten oonkaan ennen elänyt ilman sitä, haha! Suuri suositus siis sellaisen hankkimiselle 😀
Mulla onkin ollut sellainen, mutta en huomannut sen käytössä käytännössä mitään hyötyä (kun se on niin pienikin vielä) paitsi sen, ettei kortit tietty kulu samalla tavalla… Sit aloin taas lipsumaan tähän yksittäisten korttien ympäriinsä roudaamiseen ja nyt ollaan taas lähtöpisteessä. 😀
Itselläkin kolmatta vuotta käytössä secridin korttikotelo ja hyviä puolia mm: mahtuu pieneen laukkuun, kukaan ei KOPIOI kortteja missään (Annikallahan näitä episodeja on ollut ulkomailla), kortit ei tosiaan kulu ja taskuihin saa käteistä 🙂 normaaliin lompakkoon en enää palaisi, vaikka mulle siitä maksettaisi! 😀 + tietty lompakon takuu, joka on vuoden vai kaksi voimassa. Joka takaa sen, että jos siinä ilmenee jotain häikkää, on se vaihdettavissa heti toiseen!
Kannattaa ladata puhelimeen Wallet ja liittää kortit siihen, nii ei tartte raahaa enää kortteja messissä 😉
Mulla on se käytössä ja maksankin nykyään usein Apple Paylla sen kätevyyden vuoksi, mutta henkkarit kulkee anyways mukana joka paikassa ihan konkreettisessa muodossa. 🙂
Moiii! Ei liity postaukseen, mutta kiinnostais millaisia talvikenkiä sä käytät? Ei tarvitse olla tyylikkäät, mutta kunhan olisi lämpöiset ja mukavat (lähinnä koiran kanssa ulkoiluun:D) timberlandit multa jo löytyykin. Uggit irtisanoi itsestä tällä viikolla, joten pitäisi jotkut uudet löytää ensi talveksi!
Oman kokemukseni mukaan oon tykänny sorel-merkin kumpparimallista, tosi kätevät 😀 Myös Eccon korkeet kengät on tosi lämpöset.
Tosi ihana hyvänmielen postaus tää ja oot kaunis Annika! 🙂
Mä oon käyttänyt säästä ja tilanteesta riippuen niin Uggeja, villasukka+kumisaapaskomboa, Timberlandeja sekä ihan kunnon lenkkareita 🙂 Tällä hetkellä mennään enimmäkseen tolla kumpparimeiningillä, koska keli alkaa olla niin märkä.
Mä niin komppaan tota työaihetta! Niin moni ihminen on työssä, josta ei tykkää yhtään – miksi tehdä sitä?! Itse olen nauttinut 7vuotta kaupanalasta, kunnes olin sitten isommassa päivittäistavarakaupassa töissä kolmisen kuukautta, ja totesin että ei oo enää yhtää mun juttu. Halusin pitkään tehdä töitä hyllyttäjänä, mutta sitten kun huomas millasta se arki oikeesti on, niin tuntu kuin joku olis vetäny maton jalkojen alta. About kaikki ne työntekijät siellä oikeen huoku sellasta onnettomuutta (epäonnellisuutta?), etteivät haluaisi tehdä sitä – mutta pakko.. Ihan käsittämätöntä scheisseä. No, minäpä sitten päätin, että haen opiskelemaan työkkärin kautta ihan uutta alaa ja nyt onkin pääsykokeet edessäpäin 🙂
Meillä on vaan yksi elämä, miksi hukata se.
No juurikin niin. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja pääset tekemään sitä mikä oikeasti kiinnostaa. <3 Tsemppiä pääsykokeisiin!