Kolmen vuorokauden asu

Kävi sitten sellainen juttu, että perjantaina Mondasta kotiin palatessamme vastassa oli vähän odottamattomampi yllätys – ainoa meidän kotiin vievä tie tulvi kaatosateiden vuoksi niin pahasti, ettei sitä ollut toivoakaan ylittää. Onneksemme oltiin pakattu juuri sopivasti sattuneen hotellireissun vuoksi vähän normaalia enemmän tavaraa (vaikka messissä olikin vaan yhden illan vaihtovaatteet) mukaan, joten pärjättiin varsin näppärästi, kun mentiin viemään kamat väliaikaisesti toiselle, juuri tulvan tälle puolelle jääneelle, asunnolle. Vietettiin päivämme ravintoloissa syöden, bilistä pelaten, viiniä juoden ja uloskin päädyttiin paremman tekemisen puutteessa ja koska vesitilanne oli vielä illallakin sama, niin jäätiin toiseen asuntoon yöksi.

Eilen vettä alettiin vihdoin pumppaamaan pois ja myöhään iltapäivällä päästiin kuin päästiinkin kotiin, kun jätettiin automme toiselle puolelle, ylitettiin tulva sen luona päivystäneen poliisiauton kyydissä ja käveltiin loppumatka kotiin. Meinasi alkaa jo vähän ahdistamaan, että joudutaanko viettämään koko loppulomamme evakossa jämätavaroilla, sillä vettä tuli pitkään niin kovasti, että tulvakohdan tilanne enemmänkin huononi kuin näytti vähänkään merkkejä paranemisen suhteen, mutta ainakin päästiin turvallisesti kotiin ja saatiin kaikki tavaramme yhteen paikkaan. Ei tiedetä mikä tilanne siellä tällä hetkellä on, mutta pidetään sormet ristissä, ettei tänään olla puolestamme jumissa täällä tulvan toisella puolella 😀

Kaikenkaikkiaan tää on ollut niin koominen ja eriskummallinen tilanne, että on jo vähän naurattanutkin. Millä tuurilla juuri ennen meidän kotia oleva tie alkaa tulvimaan neljän päivän jatkuvan kaatosateen jälkeen maassa, jossa harvoin edes sataa? Eilen lounaalta palatessamme käveltiin Marbellan rantakatua kaatosateessa yhden sateenvarjon alle ahtautuneena ja yhtäkkiä purskahdettiin naurunremakkaan, sillä koko tilanne oli vaan niin huvittava. Ollaan myös huomattu iloitsevamme kunnolla, jos kaatosateen sijasta vettä tuleekin vaan ihan vähän, sillä se on tuntunut jo poikkeuksellisen hyvältä keliltä. Costa del Sol on siis ollut tällä kertaa enemmänkin Costa no Sol, mutta loma se on aina loma, vaikka sataisikin!

Postauksen kuvituksena on pari kuvaa torstailta, jolloin oltiin juuri lähdössä edellisessä postauksessa kertomalleni hotellireissulle ja olin vielä autuaan tietämätön tulevasta. Olin myös autuaan tietämätön siitä, että tulisin viettämään samassa kirkkaanpunaisessa mekossa sekä villapaidassa seuraavat kolme vuorokautta, sillä ei tultaisikaan pääsemään vähään aikaan kotiin… Me heräiltiin täällä juuri ja verhot avatessamme vastassa oli ensimmäistä kertaa sininen taivas, joten tästä on pakko tulla hyvä päivä. Lähdetään ehkä Malagan old towniin pyörimään tai tehdään ihan mitä vaan muuta ulkosalla, sillä siihen ei oo ollut liiaksi mahdollisuuksia.

Siispä nyt kone kiinni ja suihkun kautta valmistautumaan. Ihanaa sunnuntaita!