Taivaallinen pannupizza kotona

 

 

Me ollaan eräänlaisia pizzakokeilijoita. Tykätään testailla erilaisia reseptejä sekä tekotapoja ja nähdä, mikä toimii meillä kaikkein parhaiten. Ollaan vietetty tuntitolkulla aikaa Youtuben toinen toistaan parempia pizzantekovideoita katsellen, vinkkejä poimien ja kokkailtu herkkuja esimerkiksi Gennaro Contaldon sekä Jamie Oliverin ohjein. Ostettiin viime keväänä jopa pizzakivikin, jolla innostuttiin kehittelemään täydellistä pohjaa, mutta nyt heivattiin se kaapin perälle ja kokeiltiin jotain ihan uutta. Tällä kertaa bongattiin nimittäin Gabriele Boncin roomalaiset pizzat, jotka on kuulemma vertaansa vailla, eikä voitu muuta kuin yrittää perässä… Ja voi pojat, millainen lopputulos saatiinkaan aikaiseksi.

 

Tää kokeilu poikkes ihan täysin aikaisemmista pizzoistamme, joista ollaan tehty mahdollisimman ohuita ja rapeapohjaisia – nyt vuorossa oli nimittäin paksupohjainen, ilmava pannupizza. Erityisen ilmavuuden jujuna on öljyisyys ja 24 tunnin kohoamisaika, joten taikina kannattaa pyöräyttää jo hyvissä ajoin ennen paistohommiin ryhtymistä. Tätä pohjaa ei myöskään tavallisesta poiketen kaulita tai vaivata, vaan vuorokauden aikana kerääntyneen ilman annetaan jäädä taikinan sisään ”ilmakupliksi” autenttisimman lopputuloksen saavuttamiseksi.

 

Löydettiin täältä tosi hyvät ja tarkat englanninkieliset ohjeet sekä superkäytännöllinen video-ohjeistus pohjan käsittelyyn, joka kannattaa ehdottomasti tsekata muutamaan kertaan jujun ymmärtämiseksi! En siis raapusta niitä tähän uudelleen (enkä luultavasti edes osaisikaan :-D), vaan jaan ainoastaan linkin eteenpäin. Käykää siis tässä välissä lukemassa kyseinen teksti!

 

 (Kilosta jauhoa tulee noin 2 isoa pellillistä pizzaa.)

 

 

 

Vuorokauden jääkaapissa kohonnut taikina on tosi öljyinen ja vasta tässä ”leivitysvaiheessa” siitä tulee normaalin jauhoinen. Tässä kohtaa tärkeintä on muistaa olla vaivaamatta taikinaa liiaksi, vaan käsitellä sitä tosi hellävaraisesti ja kevyesti painellen, jotta taikinan ilmavuus säilyy.

 

Leivinpaperi jätettiin myös kokonaan pois ja voideltiin puhdas pelti kevyesti oliiviöljyllä ennen taikinan siirtämistä pellille. Pizzapohja kannattaa laittaa uuniin ensin ilman täytteitä, sillä paistoaika on niin pitkä (jopa 20-30 minuuttia 250 asteessa), että täytteet kärtsäisi alta aikayksikön – siispä ennen uuniinmenoa pohjan päälle laitetaan ainoastaan tomaattikastike sekä oliiviöljy.

 

 

 

Pohja näyttää suurinpiirtein tältä 15 minuutin uunin alatasollaolon jälkeen. Tässä vaiheessa kokeiltiin onko pohja paistunut sopivasti ja koska se oli, otettiin pelti hetkeksi pois uunista, lisättiin päälle täytteet ja iskettiin se uunin keskitasolle vielä 10 lisäminuutiksi kypsymään

 

Toiseen pizzaamme laitettiin tomaattikastikkeen lisäksi täytteeksi buffalomozzarellaa, parmankinkkua, tuoreita kirsikkatomaatteja sekä basilikaa, toiseen vuorostaan vähän etukäteen paistettua kanaa, pekonia, punasipulia, mozzarellaraastetta ja päälle vielä bbq-kastiketta. Noista ensimmäinen oli vähän freesimpi versio, kun taas jälkimmäinen oli enemmän miehen makuun, mutta yhteistä kummallakin oli se, että molemmat ois voinut olla liioittelematta suoraan ravintolasta.

 

 

 

 

Tästä kuvasta näkee aika tyhjentävästi ton pohjan koostumuksen – paksu, pehmeä ja ilmava. Sitä voisi oikeestaan verrata focaccia-leipään! Monesti paksupohjaiset kotipizzat saattaa olla vähän tunkkaisia, mutta tää oli ihan eri luokkaa, kuin aiemmin syömäni vastaavat.

 

 

 

Heti ensimmäisten haukkujen jälkeen heitettiin ylävitoset ja todettiin hymyissä suin, että nyt muuten löydettiin aivan täydellinen resepti. Ei mikään kevyin sellainen, mutta eipä pizzan tarvitse sitä ollakaan. Tätä kelpaa tarjoilla vieraillekin!

 

Suosittelen tätä lämpimästi jokaiselle pizzanrakastajalle. Pizzaperjantaikin lähestyy…

 

 

24