Jos muutaman vuoden takaiselle Annikalle ois sanottu, että tuun olemaan täysin onnellinen Suomen sateisessa marraskuussa vuonna 2017, niin en ois varmaan pystynyt käsittämään asiaa. Että kun ympäristö ja mieli kilpailee viikosta toiseen siitä, kumpi on tällä hetkellä harmaampi ja synkempi ja olisi mahdollisuus johonkin miellyttävämpään, niin miksi ihmeessä sä valitsisit sen auringon, trooppisuuden ja kuumuuden yli? Miksi kukaan tekisi niin?
Vettä tulee kaatamalla harva se päivä, viima saa kuivat silmät vuotamaan ja pimeys on vallannut suurimman osan vuorokaudesta, mutta mä oon nauttinut siitä täysin rinnoin. Siinä missä ennen koin jatkuvasti pakottavaa tarvetta päästä mahdollisimman pian johonkin mukavampaan ympäristöön, niin tällä hetkellä mun ajatukset on kääntyneet päälaelleen. En tietenkään pistäis pahakseni, vaikka lentoliput ja paksu setelinippu tipahtais huomenna taivaalta suoraan syliini, mutta just nyt mun on hyvä ihan vaan kotona, enkä kaipaa tähän tilanteeseen yhtään mitään ylimääräistä. Tavallinen, jopa vähän yksitoikkoinenkin arki mukavuusalueella tuntuu etenkin tähän aikaan vuodesta (ja nimenomaan juuri tänä vuonna) mielettömän ihanalta ja mä ihan nautin siitä, että saan olla vaan kotona, tuikitutussa ympäristössä. Tehdä niitä jokapäiväisiä askareita ja viettää kohta joulun läheisteni kanssa. Jopa koiran lenkittäminen sateisessa, pilkkopimeässä illassa saa useimmiten hymyn huulille, vaikka vesilammikot lätisee samalla kumppareiden alla. Asenne vaikuttaa varmasti paljon, mutta tiedän jo omastakin kokemuksesta, että jos mieli sanoo täysin muuta, niin ei sitä ihan helposti asenteellakaan muuteta.
Tähän voisi oikeestaan heittää sen kliseisen home is where your heart is -lausahduksen, sillä just nyt tuntuu kirjaimellisesti tolta – en haluais olla tällä hetkellä mielummin missään muualla kuin rakkaideni kanssa kotona. Mulla on täällä kaikki tosi hyvin, enkä tarvitse mitään muuta ja se on paras tunne.
Ihanaa viikonloppua!
1
Tää postauksesta välittyvä fiilis on huokunut ruudun läpi aiemminkin tän syksyn aikana. Oot raikas tuulahdus non-stoppina matkustelevien ja luksuslaukkuja ostelevien blogimirkkujen keskellä, jatka samaan malliin. Lämmintä joulunodotusta teille ja Lukalle! <3
<3 <3
Vaikka nyt et kaipaakaan kaukomaille vaan kotona on hyvä, ehkä kuitenkin asiat olisi nyt toisin jos et silloin olisi lähtenyt hetkeksi pois. Uskon, että elämä vie meidät sinne mihin on tarkoitettu ja matkalle sattuu aina myös jotain ikävää. Jos et olisi ollut silloin mieli maassa ja kaivannut pois, olisitko nyt tässä missä olet. Olet jotenkin kovin symppis tyyppi ja tykkään seurailla sun blogia sekä tekstin että kuvien vuoksi. Ihanaa loppu vuotta !
Joo, nimenomaan! Oon kyllä tosi onnellinen, että halusin sillon niin kovasti pois ja lähdinkin, sillä elämä voisi olla tällä hetkellä tosi erilaista, jos olisinkin jäänyt kotiin. Kaikki tapahtuu mun mielestä tarkoituksella ja jos kaikki menisi aina pelkästään hyvin, niin ei sitä tasaista matkaa osaisi edes välttämättä arvostaa kunnolla.
Ihanaa loppuvuotta sullekin! <3
Aivan ihana postaus, oikealla taustamusiikilla varustettuna liikutuin tästä! Tähän sopii sanonta borta bra, men hemma bäst<3 Hyvää joulun odostusta:)
Ei vitsi, varastin idean ja lisäsin vielä jälkikäteen yhden mun suosikkikappaleistani tohon alkuun. Musiikki tekee kaikesta aina parempaa!
Ja tosiaan, borta bra men hemma bäst. Ehdottomasti. Samoin sulle! <3
Tosi kiva postaus <3 Onni on loppujen lopuksi tosi yksinkertaista, vaikka monet onnellisuusoppaat saa sen kuulostamaan rakettitieteeltä.. Onnea on oppia olemaan onnellinen tässä hetkessä, just niistä asioista mitä sillä hetkellä on <3 t:
http://tahtijoukko.blogspot.fi/?m=1
No sinäpä sen sanoit. <3
Tyytyväisyyden ja onnellisuuden tunteet nosti täälläkin päätään lukiessani tän tekstin – just nyt saan olla onnellinen kotikotona läheisten seurasta ja nauttia hetken ihan vain olemisesta. Tuli jotenkin tosi onnellinen olo tässä olohuoneessa istuessani, kynttilät palaa ja vanhemmat tekevät keittiössä maailman parasta ruokaa, jota kohta saadaan nauttia. Takaraivossa muutamia viikkoja jyskyttänyt tenttistressi saa nyt pysyä hetken just siellä.
Kuulostaa ihanan rentouttavalta. Ne on ne pienet jutut! <3
Mulla on tällä hetkellä vähän samanlainen olo kuin sulla oli vuosi sitten, mutta just nyt ei ole mahdollisuuksia lähteä mihinkään. Toivon että oppisin olemaan onnellisempi täällä, mutta just nyt halu lähteä on kyllä tosi iso. Mutta uskon myös siihen että kaikkeen on syynsä joten eiköhän asiat tästä vielä selviä 🙂
Kaikella on nimenomaan tarkoituksensa. Toivottavasti sun asiat selkenee pian ja mielikin on sen jälkeen vähän kirkkaampi! <3
Ihana! <3 Oon ite just vaihdossa Barcelonassa, missä kylmästä ja rännästä ei oo tietookaan. Silti koti-ikävä vaivaa enemmän kun koskaan. Onneks pian pääsee kotikotiin ja omien rakkaiden pariin <3 Niitä osaa arvostaa nyt ihan eri tavalla!
Niin kliseistä kuin se onkin, niin täytyy monesti mennä kauas nähdäkseen lähelle. Tsemppiä loppuvaihtoon – nauti nyt ajasta siellä, sillä kotona sitä tulee varmasti ikävä! <3
Sä se vaan osaat! Kiitos tästä taas 🙂
Kiitos teille <3 Ja ps: tää sun nimimerkki on vertaansa vailla! 😀
Samaistun tosi paljon. Mun mielestä asenne vaikuttaa paljon (vaikka olisikin masentunut, itellä siitä kokemusta noin 8 vuotta), vaikka tietysti masennus vaikeuttaa paljon asioista nauttimista. Oon myös tosi mukavuudenhaluinen ihminen, ja sääkin vaikuttaa jo mun mielialaan (aurinko paistaa=itelläkin fiilis hyvä ja tekee mieli tehdä kaikkea. Pimeää ja märkää= alkaa masentaa). Oon silti yrittänyt aina tsempata vaikka kuinka olisi fiilis harmaampi sateisella ja pimeällä säällä, koska mieltä voi huijata ajattelemaan positiivisesti. En tiedä ymmärsitkö mitä tarkoitin, mut siis masennukselle ei kantti antaa valtaa. Tietysti tunteet pitää ja saa tuntea (myös negatiiviset ja masentavat), mut ajatuksia voi yrittää saada positiivisemmaksi harjoituksella. Ite vaikka ulkona pimeällä kävellessä tietoisesti mietin mitkä asiat sillä hetkellä hyvin, teen mindfullness harjoituksia ja mietin kaikkia asioita, mistä saan olla kiitollinen. Mietin myös miten asiat vois olla vielä pahemmin. En tarkota tällä etteikö sais olla harmaampi fiilis, vaan että tietoisella harjoituksella omia ajatuksia ja tunteita voi ”muokata”.
Se vaikuttaa kyllä tosi paljon ja vaikka säkin oot kärsinyt masennuksesta, niin toi sun meininki kuulostaa tosi hyvältä. Mä oon kans terapian myötä oppinut käyttämään mindfullness-harjoituksia ja ne on tiettyihin tilanteisiin ihan sanoinkuvaamattoman iso apu. Tsemppiä ja iloa loppuvuoteen! <3
Ihana postaus, sai hymyilemään! Kivaa sunnuntaita! <3
xx Jenna
http://www.jennaclaudiat.com
Ihana kuulla, sitä mä tällä toivoinkin. <3 Samoin sulle, Jenna!
Niin samanlainen fiilis! Oon viimeset vuodet juossut ulkomailla milloin pakomatkalla, milloin onnea etsimässä ja milloin ihan vaan koska kaikki muutkin. Ja lopulta tajunnut, että kun lakkaa juoksemasta, voi nauttia siitä mitä nyt on. Tänään onnea toi lumisade, kynttilät, oma koti, ystävät ja työskennellessä saatu flow.
Ps. Kiitos blogista! Oon löytänyt sen tänä syksynä uudestaan ja on ihana lukea juttuja, joihin voi samaistua itse.
Ihana kommentti! Milloin mistäkin syystä tehdyt reissut (ja nimenomaan noi mainitsemasi ”syyt”) kuulostaa ihan tosi tutulta, mutta parasta on ollut huomata, että just nyt nautin olostani tosi paljon ihan vaan täällä kotona. Mun viime talven reissun lähestyessä loppuaan listasin mielessäni koti-ikävissäni asioita, joita kaipasin täällä kovasti ja niiden asioiden miettiminen saa vielä tänäkin päivänä mulle erityisen hyvän mielen. Ja kiitos vaan sulle, että oot löytänyt tänne taas ja vielä nauttinut lukemastasti. Kivaa sunnuntaita! <3
sait jälleen hymyn huulille <3 itsekkin olen nyt vanhemmalla iällä alkanut kunnolla nauttimaan räntäsateesta koiran kanssa, siinä on vaan niin paljon tunnelmaa<3