Kuten edellisessä postauksessa jo kirjoittelinkin, niin mun viikko on mennyt oikein villisti… Sänkypotilaana. Kuumetta ei oo ollut (tosin en myöskään omista kuumemittaria, eli en voi olla siitä ihan sataprosenttisen varma), mutta voimat on ollut täysin poissa ja pää aivan tukossa. Mulla oli viime syksynä vähän samankaltainen pöpö, joka jatkui tosi pitkään, sillä kuume ei missään vaiheessa noussut ja pelkäsinkin, että tästä tulisi samanlainen viikkoja kestävä ärsyttävä kierre, mutta nyt näyttää onneksi jo rutkasti paremmalta! Meillä on tälle päivälle menoa, joten otin eilen tehtäväkseni kokeilla kaikkia mahdollisia poppaskonsteja olon helpottamisen nopeuttamiseksi – kurlasin kurkkua lämpimällä suolavedellä, join 9 kappaletta inkiväärishotteja (kolmen sitruunan mehu +150 grammaa inkivääriä = toimii), pureskelin inkivääriä suussa ja join varmaan litran sitruunainkivääriteetä hunajalla (tai ehkä jopa toisin päin). Anyways, tänään herätessäni olo oli luojan kiitos noin satakuuskyt kertaa parempi kuin aikaisempina päivinä ja pystyin jopa lähtemään ekaa kertaa muutamaan päivään tonne kirpeään pakkaseen (!!!) aamukävelylle. Meidän kotikadun puut oli jo ehtineet pudottamaan melkein kaikki lehtensä ja enää pari yksinäistä sinnitteli vielä oksilla. Ei taida mennä kovin montaa päivää ennen kuin nekin on jo maassa.
Tuli muuten taas moneen kertaan mietittyä, ettei omaa terveyttä muista monesti edes ajatella ennen kuin se horjuu huonompaan suuntaan. Sitä pitää vaan niin itsestäänselvyytenä. Vähän surullista, että sitä syventyy miettimään kunnolla vasta sitten, kun se ei enää ookkaan normaalilla tasolla. Tällä kertaa kyse ei onneks ollut mistään vakavammasta, mutta joku päivä tilanne voi olla se, ettei sitä saakkaan takaisin ihan vaan inkiväärishotteja kittaamalla ja muita poppaskonsteja testaamalla…
Mutta niin! Seuraavaks aion avata tukan neljän päivän jälkeen nutturalta, mennä suihkuun ja laittautua valmiiksi tähän päivään. Sen jälkeen käyn ostamassa vähän lisää inkivääriä ja pidän huolen siitä, ettei tää terveempi olo jää ainoastaan yhden päivän lyhyeksi iloksi. Ihanaa viikonloppua!
PS: Mun sydän melkein pakahtuu tota ensimmäistä kuvaa katsoessa. <3 <3
Coat Nelly // scarf Peak Performance // jeans Glamorous // boots Timberland
0
Ihania kuvia. ?
Apua! Mistä toi kysymysmerkki tuli? 😀
Tää alusta ei tunnista sydämiä/emojeita, eli niistä tulee aina kysymysmerkit hämmennystä aiheuttamaan 😀
Kiitos! <3
Ihana kuulla että siellä ollaan jo toipumaan päin. =) Mulla on parasta-aikaa meneillään juuri tuo mainitsemasi monta viikkoa jylläävä pöpö joka vetää ihan matalaksi eikä tahdo lähteä millään pois.
Äääh, se on kyl niin inhottava! Toivon, etten mäkään nyt nuolaise ennen kuin tipahtaa. Tsemppiä tervehtymiseen, muista levätä kunnolla! <3
Pakko kysyä sun ”mielipidettä” näinkin tärkeään asiaan kuin koiran yksin olo. Jos ootte molemmat lähdössä illaksi/yöksi johonkin ulos tai mihin ikinä, niin jääkö Luka silti kotiin vai meneekö hoitoon? Mä saan yleensä järkkäiltyä koirat vanhemmilleni, mutta tänään on toinen homma. Tosiaan tänäänkin kyse noin 18-02 välisestä ajasta, mutta silti. Haha naurettavaa I know xD Välillä mietin että kokeeko kukaan muu koiran omistaja ressiä siitä että koira jää yksin kotiin tai edes huonoa omatuntoa 😀 pakko vielä kysyä paljonko lenkkeilette noin suunnilleen per päivä?:) terveisin ihminen, joka on kehittänyt vähän ehkä turhan suuren neuroosin koirien lenkkeilyyn ja yksinoloon :- D
No se riippuu aina vähän tilanteesta! Periaatteessa tykkään tollaisessa tilanteessa viedä Lukan esimerkiksi siskolle yökylään, niin voin itse viettää iltani stressittömämmin (eikä tartte esim. sillon 02 aikaan harmitella kotiinlähtöä, jos jostain syystä tekiskin mieli jäädä vielä ulos). Mut monesti teen niin, että jos täytyy lähteä tosi hyvissä ajoin kotoa ja on ihan liian aikaista iltalenkille, niin saatan käydä käyttämässä Lukan ulkona vielä siinä vaiheessa, kun lähdetään paikasta A paikkaan B (sillä paikka B sijaitsee useimmiten niin, että meidän koti on matkan varrella). Nykyään tulee tosin käytyä niin harvoin ulkona, ettei oo paljon tarvinut miettiä tällaisia juttuja 😀 Mut älä huoli, koira pärjää ihan varmasti ton ajan hyvin kotona! <3
Me tehdään usein aamulla n. 20-30 min lenkki, päivällä reilun tunnin lenkki ja illalla n. 20-30 min lenkki, ellei jäädä vielä koirapuistoon sen lisäksi. Monesti käydään päivän aikana vielä jossain niin, että Lukakin on mukana ja pääsee siinä samalla käpöttelemään pihalle.
hei kyssäri! miten siis laitoit tota inkivääriä sitruunamehun sekaan niihin shotteihin? murskasitko vai raastoitko vai miten?
Tosiaan! Kuorin ensin inkiväärin ja sen jälkeen raastoin sen niin pieneks kuin vaan mahdollista. Sit puristin suurimmasta osasta raasteesta mehut siivilän läpi sitruunamehun sekaan ja lisäsin sinne vielä vähän sitä raastetta mukaan.
Nää kuvat, ihania!! Ihailin tota Lukan päivänpaistattelua jo Instagramissa <3
<3 <3
Kipeenä olo on kyllä kurjaa 🙁 Mä sain katkaistua piiitkän flunssakierteen sillä, että lääkärin vinkistä söin muutaman viikon D-vitamiinikuurin (100 mikrog/päivä), niin johan lähti flunssat! Nyt otan joka päivä 50 mg ja jos vähänkään on sellainen olo, että flunssa voi iskeä, niin otan taas tupla-annoksen. Tähän asti on ainakin toiminut hyvin 🙂 ja tietysti kaikki inkiväärit, valkosipulit, sinkit ja C-vitamiinit siihen päälle 😀
Pakko vaan sanoo, et oot superonnekas, kun sulla on kaverina tuollainen koira kun Luka 🙂
No tiedän, niin oon ja mietin sitä joka ikinen päivä <3
Ensimmäinen kuva on kyllä niin ihana <3
Ihania kuvia! Täytyy kyllä sanoa, että tosiaan sitä omaa terveyttä ei osaa arvostaa ennen kuin sen menettää. Itselleni todettiin toukokuun lopussa ms-tauti ja voi kuinka ihanaa olisikaan ne terveen ihmisen päivät 🙂 joskus jopa mietin kuinka helppoa elämä olisikaan terveenä! Onneksi asenne ratkaisee ja yritän pysyä positiivisena kaikesta huolimatta 🙂
Sulla on aina niin ihania kuvia! Toivottavasti olo on hyvä myös tänään 🙂
Moikka, ihana! Mulla on sydämmen päällä asia, josta haluaisin kuulla sun ajatuksia, koska sullakin on siskoja. Koen nykyään aika suurta huonommuuden tunnetta kun katselen isosiskoani, joka on laihempi minua ja mielestäni myös kauniimpi. Hän on myös yliopistossa ja itse en ole vielä siellä tai edes ammattikorkeakoulussalaan. Näin ollen taas koen, että minunkin täytyy mennä yliopistoon, jotta minun arvostukseni nousee. Pointtina siis se, että tunnetko omia siskojasi kohtaa vaihtelevia huomolluudentuneita/ kateutta.
Voi ei mikä hyvä mieli kuvista jäi, vitsi mikä ihana pallero sulla on rinnalla! <3 Blogisi on saavuttanut ihan uudenlaisen tason viime aikoina, kiitos siitä!
Ihania kuvia susta ja Lukasta! <3 Kivaa syksyä teille 🙂