Kaupallinen yhteistyö: Garnier
Kesä, auringonporotus ja suomalainen ihotyyppi ei oo hyvä yhdistelmä – varsinkaan ilman aurinkorasvaa. Vasta viime vuosien aikana oon herännyt kunnolla auringon vaarojen vakavuuteen ja alkanut ottamaan ihoni suojaamisen tosissaan, mutta niinkuin se kaikkien tuntema sanontakin kuuluu, niin parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Mun iho on mulle tärkeä ja siksi luonnollisesti haluan, että se pysyy kauniina ja terveenä mahdollisimman pitkään.
Mun oma iho on muuttunut vanhetessani auringosta helpommin herkistyväksi. Lapsena rusketuin melkein vaan aurinkoa vilkaistessani, eikä palamista tapahtunut lähes koskaan ja on pakko myöntää, että nuorempana olin tästä syystä varsin välinpitämätön aurinkorasvan käyttäjä. Eräänä kesäpäivänä ollessani 15 sain kuitenkin koko ylävartaloni täyteen kutiavan punaista aurinkoihottumaa ja sen jälkeen kaikki alkoi pikkuhiljaa muuttumaan. Nyt vanhemmiten aurinkorasvan kotiinjättäminen meinaa jopa Suomenkin ujossa kesässä samantien punoittavaa ihoa, ruskettuminen ei tapahdu enää silmänräpäyksessä (tai edes parissakaan) ja kevyet pisamat on lisääntyneet niin kasvoissa kuin käsivarsissakin. Satunnaiset luomet sekä selkääni ilmestyneet pienet pigmenttimuutokset on saaneet mut ihan erityisen valppaaksi ihon huolenpidon suhteen aina auringossa ollessani.
Nykyään aurinkorasva kuuluu mun jokaisen aurinkoisen päivän kauneusrutiineihin. Jos tiedän kotoa lähtiessäni, että iho tulee altistumaan kunnolla ultraviolettisäteilylle, niin rasvaan itseni tavallisen vartalovoiteen sijasta aurinkorasvalla ja nappaan sen myös mukaan laukkuun – pelkkä aamulla levitetty rasvakerros kun ei riitä suojaamaan koko tulevan päivän ajan, vaan sitä on tärkeää muistaa lisätä säännöllisin väliajoin. Suomen kesässä suojakerroin 20 riittää mulle hyvin, mutta mitä etelämmäs mennään, niin samalla suojakerroinluvutkin suurenee – Indonesiassa en tainnut käyttää kertaakaan alle viidenkympin suojakertoimella varustettua rasvaa. Suihketyyppiset aurinkosuojat on helppoutensa ja supernopean imeytyvyyden ansiosta mun suosikkeja (peukku noille Ambre Solairen Sensitive Advanced -tuotteille!), mutta silloin tällöin mun kuivat kintut nauttii myös oikein kunnon kerroksesta perinteistä voidemaista aurinkorasvaa.
Koska mun herkkä iho palaa nykyään suht helposti, niin aurinkorasvaa tulee harvemmin unohdettua, mutta vaikka oma iho ei olisikaan palavaa tyyppiä, niin rasvalla kannattaa siitäkin huolimatta suojautua – myös helposti ruskettuvat ihot keräävät suuret määrät vaarallista säteilyä, joka vanhentaa ihoa ennenaikaisesti ja lisää ihosyövän riskiä huomattavasti. Toisinkuin monet vielä nykypäivänäkin luulevat, niin rasvaaminen ei missään tapauksessa estä rusketuksen saamista, vaan tekee siitä ainoastaan vähän turvallisempaa.
Reissussa ollessani tykkään vielä tänäkin päivänä nauttia auringosta altaalla tai rannalla rentoutumalla, mutta siinä missä ennen saatoin maata ruskettamassa itseäni lähes pakonomaisesti tunnista toiseen, niin nykyään vaan pieni hetki riittää. (Ja sitä paitsi, onhan se tuntikausien makoilu nyt ihan pirun tylsääkin.) Aurinko tekee mun mielelle ihmeitä, mutta varsinaisen rusketuksen otan nykyään mielummin purkista kuin uv-säteilyn alla tuntikaupalla kärventymisestä. Se on helppo, nopea ja mikä tärkeintä, paljon riskittömämpi vaihtoehto päivetyksestä pitävälle. Oon ollut muuten aistivinani, että viime vuosina solariumien sekä auringossa kärventymisen vaihtamisesta itseruskettaviin tuotteisiin on tullut jollain tapaa sosiaalisesti hyväksyttävämpää ja se on musta mielettömän hyvä juttu!
Ja etenkin näin kesäisin kannattaa muistaa, että aurinko paistaa myös siellä biitsin ulkopuolella. On tosi yleistä, että rannalle ja uimaan mentäessä aurinkorasva lähtee automaattisesti messiin, mutta kaupunkielämässä se unohtuu helpommin kaappiin pölyttymään. Ihan yhtä haitallisia ne uv-säteet on missä tahansa muuallakin auringossa oleillessa, vaikka veden läheisyys tietty moninkertaistaa niiden voimaa.
En varmaankaan oo ainoo, jonka ajatukset rusketusta ja ihon suojausta kohtaan on muuttuneet näin vanhemmiten vakavemmiksi? Ootteko kenties vähentänyt auringossa käristymistä vai suojaatteko ihonne nykyään huolellisemmin ulkona ollessanne? Ois kivaa kuulla vähän teidänkin ajatuksia tästä aiheesta.
13
I see you really enjoy summer!
xx from Bavaria/Germany, Rena
IHANA uikkari (?), mistä mahtaa olla peräisin?
Se on tämä uikkari: https://www.loavies.com/eu/loav90402-red-onepiece.html 🙂
Samanlaisia ajatuksia on noussu täälläki! Ennen sitä makas tosiaan vähän jopa pakolla tuntikausia auringossa hankkimassa rusketusta, eikä aurinkorasvasta ollu tietoakaan. Rasvaa käytän edelleen huonosti, mutta auringonpalvonta on vaihtunu ”terveempään” eli olen paljon auringossa, mutta teen samalla jotain ja suojaan myös vaatteilla ihoa.
Kuulostaa aika samalta kuin täälläkin, vaikka aurinkorasvoja nykyään käytänkin :>
Mä en ole ikinä ollut auringonottaja tyyppi, en tykkää kuumuudesta enkä siitä että ”ihoa grillataan”. Ulkomailla pakostikin ruskettuu, mutta se on sivuseikka sen vierellä, että pääsee turkoosiin mereen 🙂
Mä oon ollu kyllä aikaisemmin, mut nykyään se on musta vaan ihan kuolettavan tylsää! Ja no, nykyään siedän myös sellaista ”tuskaista kuumuutta” tosi paljon huonommin kuin aiemmin, eli jos veteenpulahtamismahdollisuutta ei oo käden ulottuvilla, niin en pysty makaamaan etelän auringossa ollenkaan 😀
Onkohan tossa sun ekassa kuvassa mennyt Photoshoppaus vähän pieleen..? 😉
Hmmm? Jos meinaat tota läikikästä nurmikkoa, niin kuvauspaikka oli osittain puun varjossa ja toisin kohtiin taas paistoi aurinko 🙂
Jep, ihan samoja fiiliksiä ja ajatuksia täälläkin! Lapsena ei paljon aurinkorasvoja mietitty ja väri tarttui kroppaan superhelposti, mutta erään aurinkoihottuma-tapauksen jälkeen oon mäkin alkanut olemaan todella paljon varovaisempi auringon suhteen. Nyt vanhempana myös tietoisuus kaikista niistä auringon riskeistä on aikamoinen motivaattori aurinkorasvan laittamisen suhteen, mutta myönnän että parannettavaa kyllä on edelleen. Terve iho ja keho on kuitenkin aina niin paljon tärkeämpi kuin se rusketus 🙂 Mutta onneksi voi tosiaan aina turvautua purkkiin 😉
Nää sanat vois olla ihan kuin mun suusta! En myöskään ymmärrä, että miten ihmeessä oon joskus aikaisemmin kyennyt makaamaan kärventämässä itteäni auringossa vaikka viisikin tuntia putkeen – en jaksais tollaista nykypäivänä enää ikinä 😀 Pidän kuitenkin päivetyksestä, joten onneksi on purkki, josta sen voi ottaa!
Itse oon kans viime vuosien aikana 20vuoden rajapyykin ylitettyäni tullut entistä valveutuneemmaksi auringon haitoista. Enää en myöskään koe ihannoivani ruskettunutta ihoa samalla tavalla kun vaikka 15vuotiaana 😀 pisamat ja kevyt päivetys riittää itselle mitkä tulee ohimennen! Enää en myöskään oikeen osaa aurinkoa palvoa, hetken pystyy olemaan aurinkotuolissa mutta noin vartin päästä aika käy pitkäksi tai tulee liian kuuma 😀
Mistä ihanat shortsit?
Tsorgenit on Leviksen 501, jotka tilasin joskus nelisen vuotta takaperin jostain pienemmästä nettikaupasta, jonka nimeä en enää millään saa päähäni… Siellä oli kuitenkin paljon Leviksiä myynnissä. Ihme, että noi mahtuu päälle edelleen 😀
Onneks ei paista aurinko :Ddd
Tosin pilvet suodattaa uv-säteilystä vaan muistaakseni n.20%, joten aurinkorasvaa tarvis joka päivä, itse en jaksa sitä kuitenkaan laittaa, paitsi sillon ku kunnolla porottaa…
Vaikka teen ulkotöitä viitenä päivänä viikossa niin ei oo juuri ollenkaan tarttunu väriä.
Ei oo kyllä viimeaikoina liiemmin paistanut… 😀 Ja kaikenkukkuraksi on ollut kylmä kuin mikä!
Tosi hyvä kirjoitus ja olen ollut itse ihan samanlainen. Jännä kun vasta 30v vaihtuessa on osannut miettiä näitä. Toivottavasti tulee ”sopivan aurinkoisia” päiviä vielä nyt elokuussa. 🙂
Tää kesä on mennyt kyllä ihan historiallisen vähäisillä ”auringonottokelipäivillä” – arska on kyllä paistanut (tosin mitä tää viides rankkasadepäivä putkeen oikein on?!), mut lämpöä ei oo ollu nimeksikään. Toivottavasti elo- tai syyskuussa niitä tulis vielä! <3
Ihan samoja ajatuksia täällä. Silloin 15-vuotiaana kesän suurinpiirtein ainut tavoite oli, että mahdollisimman paljon brunaa vaan pintaan ja kaikki vähänkin aurinkoiset päivät piti viettää rannalla 😀 Nyt ei enää edes tule hakeuduttua varsinaisesti aurinkoon, kun osaa ottaa vakavammin uv-säteilyn haittavaikutukset. Tietysti kevyt päivetys ei haittaakaan, jonka saa esimerkiksi liikuntaa harrastaessa. Niin sitä kummasti viisastuu vanhetessa 😀
Haha, nimenomaan! Mut aika kivaa, että viisastuu. Ties missä sitä muuten oltaiskaan 😀
Sama fiilis täällä myös. Aurinkorasvaa tulee laitettua vaikka ei aurinkoa ottaiskaan tarkoituksella!
Ps. Olisko sulla mitään kirjasuosituksia?
Ootko lukenut Mielikuvituspoikaystävän? Se on superhauska kirja! Mä tykkään paljon myös rikosdekkareista ja Lars Keplerit on musta tosi koukuttavia. Ite luen tällä hetkellä tota The Kite Runneria ja vaikka etenen sen kanssa ihan etananvauhtia, niin se vaikuttaa hyvältä! 🙂
En oo lukenut, oon kyllä kuullut siitä paljon hyvää! 🙂
Kiitti vinkeistä, pitääpä tsekkaa noi!
Mitä itseruskettavaa käytät? Oot tosi kaunis ja ihana toi rusketus!
Mä oon käyttäny jo vuosia täälläkin monesti ylistämääni For All My Eternityn tanning moussea – helppo levittää, luonnollinen (ja paljon kehuja keräävä!) väri ja tosi mieto haju. Sitä en suostu vaihtamaan! Kyseistä purkkia taitaa tosin saada vaan netistä ja jos sen tilaaminen ei innosta, niin Vita Liberatalla on myös aika hyviä mousseja ja niitä saa esim. Sokoksilta <: Levityskinnasta ei kantsi myöskään unohtaa!
Kannattaa tosin myös katsoa itseruskettavien tuoteselosteeseen (ja aurinkorasvojen): monissa niissä on mm. syöpää aiheuttavia ainesosia. Parabeenejä, ftalaatteja ja muoviyhdisteitä sisältäviä tuotteita iholle ja siitä aurinkoon, ei kovin hyvä yhdistelmä! Huh, itse koitan nykyisin kantaa kalpeuteni ylpeydellä ja vältän kaikkea turhaa kemikaalialtistusta: niitä kun tulee muutenkin ympäristöstä. En tosin tiedä, onko jollain luonnonkosmetiikkamerkillä edes hitusen turvallisempaa vaihtoehtoa! 🙂
Vai että parabeenit aiheuttaa jo syöpåä?? 😀 en oo ikinä .e.oikeen tajunnu tätä parabeeneista skitsoomista… Kaikkee muuta epämääräistä aurinkorasvoista kyllä löytyy. Luonnonkosmetiikasta löytyy turvallisia, vain fysikaalisia suoja-aineita sisältäviä tuotteita, mutta niissä onkin ihotuntuma ihan eri.
Aivan tosi ajankohtainen postaus ainaki miulle, kun tässä viikko takaperin onnistuin rintani ja hartiani oikein kunnolla Lintsillä kärventämään. Oltiin Tukholmasta tulossa ja oli yksi päivä Helsingissä kulutettava eikä tietenkään kellään ollut edes käynyt mielessä, että aurinkorasvaa saattaisi tarvita. Itse olen polttanut itseni jjo ihon kuoriutumispisteeseen asti jo muutamanki kerran, joten nykyään ainakin yritän olla aivan tositosi huolellinen sen aurinkorasvan kanssa. Sillä alkaa melkein jo pelottaa oman hurjan helposti palavan ihon puolesta. Mutta aivan todella tärkeä ja hyvä postaus 🙂
Mä ainakin nuorempana aina ylpeilin sillä miten ”en tarvi yhtää rasvaa ku en ikinä pala ja rusketun vaa!”. Nyt myöhemminkin palan aika harvoin ja rusketun nopeasti, mutta rasvaamisesta on tullut mulle tosi tärkeä juttu, pelottaa nimittäin ihon vanheneminen! Rakastan yhä edelleen ottaa aurinkoa, oon kuin lisko joka imee itseensä lämpöä. 😀 Mutta samaan aikaan siinä grillatessa tiedostaa ne auringon vaarat, siksi tulee kyllä tosi huolellisesti rasvattua. 🙂
Pahin herääminen tuli, kun Kreikassa lomaillessa samalla altaalla makas kaksi vanhempaa naishenkilöä, jotka molemmat oli siis niiiiiiiiin tummaksi ruskettuineita etten ikinä varmaan ollut nähnyt, mutta samalla heidän iho oli läikikäs, ryppyinen ja täynnä luomia. Eli näkyi selkeästi että oli aurinkoa otettu aika paljon ennenkin ja ilman suojia. He näytti ihan kuin niissä kuvissa, missä varoitellaan auringon vaaroista. Aina kun vilkaisi sinne päin tuli lisättyä lisää rasvaa.. 🙂
MIkä on sun ihotyyppi 3 vai 4? itellä on suomalaisittain niin tumma iho, että minua on usein luultu Turkkilaiseksi tai Iranilaiseksi. Mun ihotyyppi on selkeesti 4 , eli rasvauksen kynnys on uv indeksi 6 tai enemmän jos on pitkään ulkona. Koskaan en oo palanut.