Annika Ollila

  • Home
  • Contact
  • Categories
    • Ajatuksia
    • Lifestyle
    • Lookbook
    • Matkailu
  • Archives
    • 2019
    • 2018
    • 2017
    • 2016
    • Facebook
    • Instagram

Ruoka • 24 elokuun, 2017

Se oikea carbonara

Mä oon ollut aina pastojen suuri ystävä, mutta kerma ruuanlaitossa ei oo koskaan ollut mun juttu. Oon joskus hamassa menneisyydessä maistanut ruokakermassa lilluvaa ”carbonaraa” ja se oli jäänyt mun mieleen niin vahvasti (eikä muuten hyvällä tavalla), että kun poikaystävä joskus uteli, josko syötäis kyseistä pastaa illalliseksi, niin yritin kaikin keinoin keksiä jonkun muun vaihtoehdon sen tilalle. Pienten suostuttelujen ja ylistyspuheiden jälkeen myönnyin kuitenkin tälle idealle ja arvatkaa mitä?

Se oli lopulta parasta pastaa mitä oon eläessäni maistanut. Niin hyvää, että vaikka Roomastakin löytyi hyviä carbonaroja, niin mikään ei vetänyt vertoja tälle itsetehdylle. Sittemmin carbonarasta (aka carbbiksesta) on tullut sitä mitä meillä tehdään, kun halutaan herkutella erityisen hyvin, vaikka simppelimpää ruokaa onkin vaikea löytää.

Tässä on rasvaa, juustoa ja etenkin hiilareita, mut just niistä syistä pastat onkin parhaita. Kropalle hyvää tekevät safkat on sitten asia erikseen.

 

Tarvitset 250 g spagettia (Rummon spagetti on parasta!), 100 g pancettaa (tai paketin pekonia), 1 kananmunan ja 3 keltuaista sekä 50 g raastettua parmesania tai pecorino-juustoa. Mausteeksi mustapippuria.

 

– Keitä pasta al denteksi, valuta ja ota talteen desi keitinvettä. Heitä pieneksi pilkottu liha vielä kylmälle pannulle ja paista se keskilämmöllä rapeaksi.

– Sekoita kananmuna, keltuaiset ja raastettu juusto kastikkeeksi ja mausta se mustapippurilla.

– Ota pannu pois liedeltä, lisää lihan joukkoon spagetti äläkä missään vaiheessa poista pannulta lihasta irtoavaa rasvaa.

– Lisää matalalämpöiselle pannulle kastike (jos pannu on vielä liian kuuma, niin tuloksena on spagettimunakokkelia) ja sekoita kaikki keskenään.

– Lisää joukkoon tarvittaessa muutama ruokalusikallinen spagetin keitinvettä.

– Annostele, raasta pastan päälle juustoa ja koristele halutessasi esimerkiksi kevätsipulilla.

 

Niin, niin, niiiin hyvää. Maistakaa, jos ette oo vielä tehneet niin.

200

13 kommenttia

Related Posts

BREAKFAST @ STORY
LUNCH @ HOLIDAY
Kakkusuosikki x 2: pavlova ja pätkisjuustokakku
Helppo teriyakilohi
Next Post:
12:08
Previous Post:
Heipat kesälle

Kommentit

  1. E sanoo

    24 elokuun, 2017 11:49

    Tätä reseptiä täytyykin testata! Mä oon kyllä normaalisti sellanen kermanlotraaja ruuanlaitossa että – kaikki on vaan vähän parempaa kun sekaan heittää kunnon kuohukermaa! 😀

    Vastaa
  2. ellie sanoo

    24 elokuun, 2017 12:44

    Näyttää niin hyvältä, että pakko ehkä kokeilla joku päivä. c(:

    Vastaa
  3. Nimetön sanoo

    24 elokuun, 2017 13:08

    Millaiset ruokailutottumukset sulla on noin ylipäänsä? Syötkö paljon hyvyyksiä, roskaruokaa?:)

    Vastaa
  4. Ella sanoo

    24 elokuun, 2017 15:59

    Jep, noin se carbonara kuuluu tehdä eikä tosiaan tarvii mitään ruokakermoja joukkoon! Jokusen kerran on kyllä tullu munakokkelin palasia joukkoon, mut mitäs näistä 😀

    Vastaa
  5. Nimetön sanoo

    24 elokuun, 2017 16:07

    Kiitos reseptistä. Kantarellipasta on kanssa juuri nyt erityisen ihanaa, ja siitä tulee todella hyvää ilman kermaakin 🙂

    Vastaa
  6. ANONYMOUS sanoo

    24 elokuun, 2017 20:21

    Tuleeko sulle koskaan huono omatunto tai ristiriitainen olo siitä että syöt lihaa ja käytät eläintuotteita (eli täten siis rahoitat eläinten kärsimystä ja tappamista) vaikka omistat oman lemmikin?

    Vastaa
    • Heidi sanoo

      25 elokuun, 2017 13:05

      Näyttää super hyvälle!

      Ps. Odotinkin että löytyy joku vegaanin kirjoittama kommentti.. :’D

      Vastaa
    • ano myös sanoo

      25 elokuun, 2017 14:25

      Musta tuollainen mustavalkoinen ja suoraviivainen linjaus, että lemmikkieläimet laitetaan samaan lokeroon tuotantoeläinten kanssa, on vähän yksinkertaista ajattelua. Lisäksi vilpittömältä vaikuttava kysymyksesi on eittämättä sangen syyllistävä väite eläinten tappamisen rahoituksesta.

      Vastaa
      • X sanoo

        25 elokuun, 2017 22:46

        Ihan faktaahan tuo kuitenkin on. Mitä mustavalkoista siinä on jos joku puhuu asioista niiden oikeilla nimillä? Ei mikään eläinlaji ole automaattisesti enemmän ruokaa kuin joku toinen.

      • Julia sanoo

        1 marraskuun, 2017 09:01

        ”Musta tuollainen mustavalkoinen ja suoraviivainen linjaus, että lemmikkieläimet laitetaan samaan lokeroon tuotantoeläinten kanssa, on vähän yksinkertaista ajattelua”

        Nyt on kyllä ihan pakko kommentoida tähän, että mun mielestä se, että välittää kaikkien eläinten oikeuksista osoittaa empaattisuutta, ei yksinkertaisuutta. Lehmä, possu ja kana tuntevat yhtälailla kipua ja esimerkiksi pelon tunteita kuin kissa, koira tai vaikkapa hamsteri. Mun mielestä ihmiset ei ole mitään jumalia, joilla on oikeus päättää, mitkä eläimet on arvokkaampia kuin toiset.

  7. Johanna sanoo

    10 syyskuun, 2017 22:02

    Kuulostaa tosi hyvältä! Montako annosta tästä tulee? 🙂

    Vastaa
    • Annika sanoo

      10 syyskuun, 2017 22:23

      Sorry, unohtui tekstistä! Näillä mitoilla tää on kahteen reiluun annokseen 🙂

      Vastaa

Paluuviitteet

  1. NOT THE ORDINARY FOOD RECIPE sanoo:
    6 syyskuun, 2017 06:17

    […] Carbonaraa ja viimeisen muistutuksen sain  reilu viikko sitten, kun hän heitti ruokareseptin blogiinsa (tätä ei kovin useesti tapahdu, joten sen on muuten pakko olla hyvää, haha!). Vietettiin ennen […]

    Vastaa

Vastaa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Arkistot

Search

annikaollila

Viikonlopun valohoito 💆🏻‍♀️ Viikonlopun valohoito 💆🏻‍♀️
1. Viherkasveissani vallitsi ripsiäisinvaasio ja 1. Viherkasveissani vallitsi ripsiäisinvaasio ja kävin tuholaisten kimppuun petopunkkien kanssa. Ajatus ällötti ensin, koska punkit, mut turhaan – ne hoiti hommansa, enkä vastoin pelkojani löytäny niitä vilistämässä ympäri kotia. Hyvää työtä, punkit 🤝🏻

2. Tammikuussa jäin koukkuun ristikoihin ja jääkaapintyhjennysnuudeleihin, eli pikaruokaan, johon saa upotettua kaikki kaapin jämäkasvikset.

3. Viikottainen keramiikkatyöpaja on palannut arkirytmiin. Onneks kaapeista ei löydy ihan kovin montaa kippoa ja kuppia ennestään…. 

4. Jo se on upeeta, ettei aamulenkkejä oo tarvinnu tehdä enää pilkkopimeessä, mut tää bonari lämmittää mieltä vähintään yhtä paljon.

5. Lempparityyppi ei meinnanu pysyä pöksyissään, kun lenkkimiljöönä oli parin sateisemman viikon jälkeen tää. (Feel you, Luka.)

6. Laitoin maustelaatikon uuteen uskoon 🫙 Ennen-kuva jäi ottamatta, mut voitte kuvitella miltä näyttää 40 maustepurkkia ja -pussia sikin sokin pienessä laatikossa. Ei kovin tyydyttävältä – toisin kuin tää lopputulos.

7. Arkiruokakerhon menussa hodaribuffa. @makuliha’n kasvisnakki oli tosi hyvä! 🌭
Mainos @postigroup x @helsinkimissio 💌 Tuntemat Mainos @postigroup x @helsinkimissio 💌 Tuntemattoman hymy tai lämmin ele voi joskus pelastaa päivän. Tänä ystävänpäivänä ihan pienellä teolla voi antaa hetken, jota muistellaan parhaimmillaan pitkään. 

Kirjoita ystävänpäiväkortti lämpöä ja rohkaisua kaipaavalle nuorelle ja tiputa se postimerkin kera postilaatikkoon, niin Posti kuljettaa sen HelsinkiMission kanssa ystävänpäiväksi sitä kaipaavalle hankkeessaan nuorten yksinäisyyttä ja syrjäytymistä vastaan. Kortit löytävät perille näillä tiedoilla:

Posti Oy
Ystävänpäivä 
PL 7230
00002 Helsinki

Nuorille toimitettavat kortit tulee lähettää 1.2. mennessä, perinteisemmät ystävänpäiväkortit puolestaan 7.2. mennessä. Mä kirjoitin kortin, tee säkin niin. Ehkä tehdään sillä jonkun päivä 💐

#Ystävänpäivä #Posti #HelsinkiMissio
Haluaisin niin lisää tällasta tähän talveen. Haluaisin niin lisää tällasta tähän talveen. Ehkä pitää hurauttaa talvilomalle pohjoiseen ☃️
Oon aikonu postata nää jo monta päivää, mut e Oon aikonu postata nää jo monta päivää, mut en oo keksiny mitään sanottavaa, eikä näissä kuvissakaan varsinaisesti mitään erityistä oo. Mut sellasta se välillä on, aina ei oo ihan kauheesti sanottavaa tai mitään erityistä muutenkaan. 

Paitsi nyt kun aloin miettimään, niin toi auringonnousu oli näin tammikuussa aika erityinen. Yleensä niistä ei-niin-erityisiltä tuntuvista hetkistäkin löytynee jotain erityistä, vaikkei ihan aina sitä muistaiskaan. 

Viime viikolla toivoin täällä auringonpilkahdusta ja sen myös sain 💫
Mainos @hartwallnovelle 💙 Alkutalven sairastelu Mainos @hartwallnovelle 💙 Alkutalven sairastelukierre uuvutti salakavalasti kehon sekä mielen ja siitä toivuttuani on taas palava halu antaa omalle hyvinvoinnille sen ansaitsema huomio. Mulle se tarkoittaa mielen ja kehon kuuntelemista ja niiden ravitsemista kulloinkin kaivatuilla tavoilla, jotka saattavat vaihdella elämäntilanteesta riippuen paljonkin. Joskus se voi olla kevyttä liikuntaa, hiljaisuutta, päikkäreitä ja omaa rauhaa, toisinaan taas ystävien läsnäoloa, intensiivistä hikoilua, aamuun asti tanssimista sekä hamppareita ja irtokarkkeja. Joskus jopa näitä kaikkia sekaisin. 

Mulla on tänä vuonna ilo inspiroida yhdessä Novellen kanssa sua ja mua voimaan aidosti paremmin, mitä se sitten itse kullekin tarkoittaakaan. Avainasia on löytää jaksamistaan tukevat rutiinit ja vaalia niitä arjen keskellä. Jaoin omani stoorissa, ehkäpä kerrot siellä omasi myös mulle? 

Voidaan hyvin - sekä näin tammikuussa että sen jälkeenkin. #novelle #elämänjanoon
Load More Follow on Instagram

Copyright © 2023 Annika Ollila • Design by LuxiBee

Copyright © 2023 · Muse / Genesis Framework · WordPress · Kirjaudu sisään