Mä oon ollut aina pastojen suuri ystävä, mutta kerma ruuanlaitossa ei oo koskaan ollut mun juttu. Oon joskus hamassa menneisyydessä maistanut ruokakermassa lilluvaa ”carbonaraa” ja se oli jäänyt mun mieleen niin vahvasti (eikä muuten hyvällä tavalla), että kun poikaystävä joskus uteli, josko syötäis kyseistä pastaa illalliseksi, niin yritin kaikin keinoin keksiä jonkun muun vaihtoehdon sen tilalle. Pienten suostuttelujen ja ylistyspuheiden jälkeen myönnyin kuitenkin tälle idealle ja arvatkaa mitä?
Se oli lopulta parasta pastaa mitä oon eläessäni maistanut. Niin hyvää, että vaikka Roomastakin löytyi hyviä carbonaroja, niin mikään ei vetänyt vertoja tälle itsetehdylle. Sittemmin carbonarasta (aka carbbiksesta) on tullut sitä mitä meillä tehdään, kun halutaan herkutella erityisen hyvin, vaikka simppelimpää ruokaa onkin vaikea löytää.
Tässä on rasvaa, juustoa ja etenkin hiilareita, mut just niistä syistä pastat onkin parhaita. Kropalle hyvää tekevät safkat on sitten asia erikseen.
Tarvitset 250 g spagettia (Rummon spagetti on parasta!), 100 g pancettaa (tai paketin pekonia), 1 kananmunan ja 3 keltuaista sekä 50 g raastettua parmesania tai pecorino-juustoa. Mausteeksi mustapippuria.
– Keitä pasta al denteksi, valuta ja ota talteen desi keitinvettä. Heitä pieneksi pilkottu liha vielä kylmälle pannulle ja paista se keskilämmöllä rapeaksi.
– Sekoita kananmuna, keltuaiset ja raastettu juusto kastikkeeksi ja mausta se mustapippurilla.
– Ota pannu pois liedeltä, lisää lihan joukkoon spagetti äläkä missään vaiheessa poista pannulta lihasta irtoavaa rasvaa.
– Lisää matalalämpöiselle pannulle kastike (jos pannu on vielä liian kuuma, niin tuloksena on spagettimunakokkelia) ja sekoita kaikki keskenään.
– Lisää joukkoon tarvittaessa muutama ruokalusikallinen spagetin keitinvettä.
– Annostele, raasta pastan päälle juustoa ja koristele halutessasi esimerkiksi kevätsipulilla.
Niin, niin, niiiin hyvää. Maistakaa, jos ette oo vielä tehneet niin.
200
Tätä reseptiä täytyykin testata! Mä oon kyllä normaalisti sellanen kermanlotraaja ruuanlaitossa että – kaikki on vaan vähän parempaa kun sekaan heittää kunnon kuohukermaa! 😀
Näyttää niin hyvältä, että pakko ehkä kokeilla joku päivä. c(:
Millaiset ruokailutottumukset sulla on noin ylipäänsä? Syötkö paljon hyvyyksiä, roskaruokaa?:)
Jep, noin se carbonara kuuluu tehdä eikä tosiaan tarvii mitään ruokakermoja joukkoon! Jokusen kerran on kyllä tullu munakokkelin palasia joukkoon, mut mitäs näistä 😀
Kiitos reseptistä. Kantarellipasta on kanssa juuri nyt erityisen ihanaa, ja siitä tulee todella hyvää ilman kermaakin 🙂
Tuleeko sulle koskaan huono omatunto tai ristiriitainen olo siitä että syöt lihaa ja käytät eläintuotteita (eli täten siis rahoitat eläinten kärsimystä ja tappamista) vaikka omistat oman lemmikin?
Näyttää super hyvälle!
Ps. Odotinkin että löytyy joku vegaanin kirjoittama kommentti.. :’D
Musta tuollainen mustavalkoinen ja suoraviivainen linjaus, että lemmikkieläimet laitetaan samaan lokeroon tuotantoeläinten kanssa, on vähän yksinkertaista ajattelua. Lisäksi vilpittömältä vaikuttava kysymyksesi on eittämättä sangen syyllistävä väite eläinten tappamisen rahoituksesta.
Ihan faktaahan tuo kuitenkin on. Mitä mustavalkoista siinä on jos joku puhuu asioista niiden oikeilla nimillä? Ei mikään eläinlaji ole automaattisesti enemmän ruokaa kuin joku toinen.
”Musta tuollainen mustavalkoinen ja suoraviivainen linjaus, että lemmikkieläimet laitetaan samaan lokeroon tuotantoeläinten kanssa, on vähän yksinkertaista ajattelua”
Nyt on kyllä ihan pakko kommentoida tähän, että mun mielestä se, että välittää kaikkien eläinten oikeuksista osoittaa empaattisuutta, ei yksinkertaisuutta. Lehmä, possu ja kana tuntevat yhtälailla kipua ja esimerkiksi pelon tunteita kuin kissa, koira tai vaikkapa hamsteri. Mun mielestä ihmiset ei ole mitään jumalia, joilla on oikeus päättää, mitkä eläimet on arvokkaampia kuin toiset.
Kuulostaa tosi hyvältä! Montako annosta tästä tulee? 🙂
Sorry, unohtui tekstistä! Näillä mitoilla tää on kahteen reiluun annokseen 🙂