Annika Ollila

  • Home
  • Contact
  • Categories
    • Ajatuksia
    • Lifestyle
    • Lookbook
    • Matkailu
  • Archives
    • 2019
    • 2018
    • 2017
    • 2016
    • Facebook
    • Instagram

Lifestyle • 9 maaliskuun, 2017

RAKAS

dsc_7125 dsc_7134 dsc_7142 dsc_7147 dsc_7168

Mä. En. Kestä.

Viime viikkoina on tullut mietittyä vähän normaalia enemmän sitä, kuinka onnekas mä oonkaan, kun mulla on toi pikkutyyppi elämässäni. Se on hetken kuluttua jo kolme ja puoli vuotta vanha, mut edelleen ohikulkijat hämmästelee päivittiän lenkeillä, kun se ei muka ookkaan enää mikään pentu. Kaikkein eniten mä tykkään siitä, että vaikka se käyttäytyy edelleen silloin tällöin pentumaisesti ja on luonteeltaan varsinainen riiviö, niin karttuneen iän huomaa näin omistajan näkökulmasta harmaantuvien kuonohaituvien lisäksi siitä, että pääasiassa se on jo tosi fiksu ja rauhallinen. Kaikki arkipäiväiset jutut sujuu nykyään paljon sutjakkaammin ja esimerkiks uudet ihmiset – varsinkaan miehet – ei aiheuta enää kauhua ja raivokkaita sydämentykytyksiä. Ja jos lenkillä pääsee moikkaamaan muita lajitovereita, niin ilo on ylimmillään, mut pelkästään ohi kävelykin on ihan okei. Vaikka sen pienen elämän aikana on ehtinyt tapahtumaan paljon, niin siitäkin huolimatta siitä on kasvanut oikein kunnon koira.

Mehän harrastettiin sillon ennen Helsinkiin muuttoa agilityä ja Luka piti siitä melkein enemmän kuin lempiherkuistaan (ja se on jo paljon se), mut vaikka muuton jälkeen pitikin etsiä täältä joku jatkamiseen soveltuva paikka, niin se on vaan jotenkin kokonaan jäänyt. Nyt viimeaikoina oon kuitenkin alkanut taas haikailemaan sen perään ja musta ois ihanaa käydä vaikka edes kerran viikossa harrastamassa ihan kahdestaan, joten ehkä mun täytyy alkaa taas tutkailemaan ja etsimään Helsingistä vastaavia agilitymahdollisuuksia vähän aktiivisemmin.

Kuvat on viime syksyltä, mut samanlaiselta meininki näyttää onneksi vielä tänäkin päivänä! Kirjaimellisesti.

2

6 Comments

Related Posts

Sneak peek uuteen kotiin
Epäonnea kerrakseen – Lukan kuulumiset
Luurin läpi: viikko 22
Mun Flow
Next Post:
IDENTITEETTIKRIISI
Previous Post:
POSTCARDS FROM PARIS

Comments

  1. Aino says

    9 maaliskuun, 2017 at 12:28

    Täällä toinen agilityharrastaja! Aivan ihana laji , treenikaverikin tykkää ihan satasella. Tulee itsellekin hiki juostessa ja oppii hirmuisesti uutta 🙂 Millä tasolla ootte Lukan kanssa menossa (osaako kontaktit yms.)? Mielelläni lukisin jatkossakin teidän agilitykuulumisia, vaikka ymmärrän kyllä jollet halua aiheesta hirveästi kirjoitella. Ei täällä lukijakunnassa varmaan hirveästi ole lajin päälle ymmärtäviä :DD

    Vastaa
  2. Jonna says

    9 maaliskuun, 2017 at 13:08

    Luka on kyllä niin suloinen tapaus!! On ne koirat vaan ihmisten parhaita kavereita, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin? Varsinkin nyt lähiaikoina oon yllättynyt uudelleen ja uudelleen siitä, kuinka hyvin koira aistii sun tunnetilat ja osaa tulla kainaloon rapsuteltavaksi ja pusuteltavaksi just oikealla hetkellä.

    Vastaa
  3. Nimetön says

    9 maaliskuun, 2017 at 15:48

    Mullakin on kleinspitzpoika, kohta 7v ja aina lenkeillä ohikulkijat luulee pennuksi 😀 mun koira on muuten myös ihan saman värinen kun Luka, välillä kun katson sun mystoryja niin ihan hämmennyn kun siellä on meidän hauvelin kaksoisolento 🙂

    Vastaa
  4. Jj says

    9 maaliskuun, 2017 at 16:54

    <3<3<3 ois niin kivaa saada lisää postauksia Lukasta. Varsinkin pentuaikojen muistelu, kehittyminen ym kiinnostaa! Oon koittanut jotain pentujuttuja etsiä täältä blogistakin mut ne taitaa olla suurin osa vuoden 2014 postauksia joita ei löydy 🙁

    Vastaa
  5. Tiia says

    10 maaliskuun, 2017 at 08:11

    Hahah voin kuvitella kuinka moni on kiireellä klikannut postauksen auki otsikon perusteella, kun luulleet että kirjoitat uudesta miehestä:D Luka on kyllä ihana. Kiva katsoa sun snäppejä, joissa luka välillä riehuu ja välillä on niin hellyttävä halikaveri. Onko luka muuten kleini vai mitteli?:)

    Vastaa
  6. Nimetön says

    10 maaliskuun, 2017 at 22:02

    Käytätkö paljon sun addun gazelle kenkiä? Mitkä tennarit on sun lempparit tai mitkä haluisit ja missä värissä:>

    Vastaa

Vastaa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Arkistot

Search

Kaupallinen yhteistyö: @vare.fi ⚡️ Kun syks Kaupallinen yhteistyö: @vare.fi ⚡️

Kun syksyllä muutettiin kerrostalosta rivariin, niin elämäämme tuli paljon uutta: enemmän tilaa ja rauhaa, luonnonläheisyyttä, sauna sekä oma piha, ah-niin-ihana lattialämmitys... Ja paljon suurempi sähkölasku. Ensimmäisen (vähän järkyttäneen) laskun saatuamme alettiin todenteolla miettimään, miten voitaisiin optimoida sähkönkulutuksemme niin, että arki olisi mukavinta samalla kun lompakko kevenisi mahdollisimman vähän.

Tiesitkö esimerkiksi, että vain yhden asteen sisälämpötilan lasku vähentää sähkönkulutusta jopa viisi prosenttia? Väreen uusi Väppi-sovellus on kätevä tapa pysyä kartalla siitä, mihin sitä sähköä oikeasti kuluukaan. Sovellus antaa kuukausittain selkeän yhteenvedon sähkönkulutuksestasi ja käytännöllisiä täsmävinkkejä siihen, mistä voisi kenties vielä nipistää.

Kurkkaa blogista liuta hyväksi todettuja toimia hävikkisähkön minimoimiseksi, joiden omaksumisen myötä ollaan päästy sähkölaskuissamme jopa yli 30% (jep!!! 🤩) pienempiin lukemiin. Linkki profiilissa! 🧡

#väre #hävikkisähkö #väppi
Parasta on se, että meillä on hauskaa joka iki Parasta on se, että meillä on hauskaa joka ikinen päivä. Ei tietenkään ihan koko ajan, mut edes jossain vaiheessa niitä kehnompiakin päiviä, joka tekee niistä jo aika paljon vähemmän kehnoja. 

Neljä yhteistä vuotta, joista jokainen on ollu edeltäjäänsä hauskempi. Tuskin maltan odottaa, mitä kaikkea tulevaisuus tuokaan meille tullessaan. 💛
Ihan vaan muina jääprinsessoina tässä 👸 Ihan vaan muina jääprinsessoina tässä 👸🏻 Lumiukot on jo tehty ja pulkkamäkeenki haluttais kauheesti päästä, mut kauppojen tyhjyyttään ammottavien pulkkahyllyjen mukaan oon kaupungin viimenen ihminen ettimässä sellasta. Ehkä vanha kunnon muovipussi ensihätään?
En. Voi. Lopettaa. (Silläkään uhalla, että tun En. Voi. Lopettaa. (Silläkään uhalla, että tunnen jo jännetupentulehduksen lähestyvän.)

Send help 🧶 #neuloosi
Lumi tuiskuaa niin, ettei silmiä saa pidettyä Lumi tuiskuaa niin, ettei silmiä saa pidettyä auki ja autokin jäi jo ekaa kertaa jumiin kinoksiin, mut hymy ei meinaa hyytyä. Tuntuu kuin oisin oottanu tällasta kunnon lumista talvea vuosikausia.

Helmikuun lapsi, selkeestikin.
Mun babyt tammikuisella aurinkolomalla 🌱 Viime Mun babyt tammikuisella aurinkolomalla 🌱

Viime kuukausina meillä on ollu vähän ryppyjä rakkaudessa (pl. palmuvehka, joka kukoistaa vaikka komeroon unohdettuna). Tavallaan ymmärrän niskottelun - en oo nimittäin itekään ihan parhaimmillani sillon, kun en oo nähny valonsädettäkään kuukausiin. Yritän nyt lepytellä niitä valohoidolla, niin ehkä saatais vielä riidat sovittua ilman että kenenkään tarttis heittää veiviään 🤞🏻🤞🏻

Copyright © 2021 Annika Ollila • Design by LuxiBee