En ois elämäni ensimmäisestä pidemmästä reissusta haaveillessani voinut kuvitellakaan, että jossain vaiheessa se vois alkaa maistua puulta. Paahtava lämpö, polttava aurinko, liikkuvainen elämä, jatkuva uusiin tyyppeihin tutustuminen, velvollisuuksien sekä rutiinien puuttuminen ja mahis siihen, että voit lähteä ihan kenen kanssa vaan ihan milloin vaan ja ihan minne vaan – miten tollaiseen vois muka ikimaailmassa kyllästyä?
Ja sit jossain vaiheessa just noista edellämainituista asioista tulee yhtäkkiä niitä, jotka alkaa ärsyttämään kaikkein eniten. Kuukausia kestänyt jatkuva hikoilu paahtavassa kuumuudessa käy tosi raskaaksi, eikä päämäärätöntä hengailua jaksa loputtomiin. Siinä missä uusiin ihmisiin tutustuminen on ihan mieletöntä, niin samalla se on myös tosi energiaavievää ja kuluttavaa. Olin alunperin miettinyt reissaavani jo tän menneenkin ajan sisällä enemmän ympäriinsä, mutta on tuntunut siltä, että mulla on vaan tietty määrä energiaa käytettäväksi ja näin yksin ollessa se on mennyt lähinnä ihmisiin tutustuessa. Kai sitä jonkinlaista pysyvyyttä hakee sitten juurtumalla edes toisesta jalasta johonkin tiettyyn paikkaan, kun ympärillä olevat ihmiset vaihtuu jatkuvasti – taukoamaton paikan vaihto ja kaikki uudet ihmiset ois samaan aikaan too much to handle. Voisin kuvitella, että esimerkiksi ystävän kanssa matkustaessa tilanne ois vähän erilainen, sillä paikasta riippumatta sulla on kuitenkin aina siinä se joku.
Mä höpöttelin hetki sitten Snapchatin puolella siitä, kuinka tää reissussa oleminen ei tunnu just nyt samalta kuin aiemmin. Monena aamuna sängystä nouseminen venyy pitkälle päivään, mikään ei oikein jaksa kiinnostaa normaaliin tapaan ja päivät tulee vietettyä haaveillen ihan kaikesta muusta kuin tästä. Vois kai sanoa, että muhun on iskenyt aika kokonaisvaltainen kyllästyminen kaikkea tätä kohtaan.
Mä olin syksyllä reissuun lähtiessäni vaikeen vuoden jälkeen enemmän loman ja rentoutumisen tarpeessa kuin koskaan aiemmin, mut nyt kun fiilis on tällainen, niin oon ehkä viimeinkin saavuttanut sen maksimaalisen relaksaation. Levännyt tarpeeksi, päässyt täysin irti siitä arkielämästä kotona ja tyhjentänyt pään kaikesta mahdollisesta. Sitä makoilua ja niinsanottua tarkoituksetontakin elämää jaksaa kuitenkin vaan tietyn aikaa, kunnes lopulta alkaa kaipaamaan kaikkea sitä mitä lähti pakoon. Niitä jokapäiväisiä rutiineja, töiden tekemistä, asioiden sujuvuutta ja nihkeimpienkin velvollisuuksien hoitamista.
Mut musta on ollu jotenkin tosi ihanaa aatella, että taidan rakastaa Suomea, kotia ja tuikitavallista arkea aika paljon, kun voin kaivata sinne näinkin kovasti. Ja että on mieletön rikkaus, kun on joku paikka jota kohtaan tuntea näin vahvasti. Kotiin tullessani oon varmasti ihan järjettömän fiiliksissä kaikesta ihan tavallisesta, jota ei osais välttämättä tavallisesti ees kuvitella – kaupassakäynnistä ja omassa keittiössä kokkaamisesta, toimistolle menosta ja töiden tekemisestä, koiran kanssa tehdyistä lenkeistä, liikkumisesta ja etenkin pimeydestä ja kylmyydestä. Just nyt paras juttu ikinä ois tuntea kirpeä pakkasilma keuhkoissa ja kuulla lumen narskuvan kenkien alla. Monesti sitä kai täytyy mennä vähän kauemmas nähdäkseen lähelle?
Ja don’t get me wrong – mulla on tähän mennessä takana elämäni mielettömin reissu, josta en vaihtais päivääkään pois (okei, yhden kuumeessa kärsityn viikonlopun ehkä :-D). Oon rakastunut Indonesiaan, viihtynyt täällä paremmin kuin ikinä uskalsin kuvitellakkaan ja on ollut parasta huomata, että yksinkin sitä pärjää oikeestaan aika mainiosti. Oon oppinut nauttimaan eri tavalla yksinolemisesta, sen tuomasta vapauden tunteesta ja nykyään rakastan yli kaiken niitä hetkiä, kun meen esimerkiksi yksinäni syömään olematta kenestäkään muusta riippuvainen. ”Opettavainen” ja ”ikimuistoinen” on ehkä kaksi adjektiivia, jotka kuvaa näitä kuluneita kuukausia kaikkein osuvimmin!
Aikansa kutakin.
Voin samaistua sun ajatuksiin! Muutama vuosi sitten asuin puoli vuotta Etelässä auringon alla. Parit ekaa kuukautta oli mahtavia! Sitten alkoi iskeä koti-ikävä, toivoi että pääsispä pois, halusin vain tuntea kylmän viiman taas kasvoilla, kuulla joka puolella omaa kieltään. Nähtävyydet ei kiinnostanut enää niin paljon ja kaikki se mistä oli haaveillut reissussa alkoi kyllästyttämään. Mutta lopulta kun oli enää alle kuukausi aikaa kotiinpaluuseen, aloin nähdä taas asioita uudessa valossa ja ne viimeiset viikot olikin mahtavia kun halusi kokea ja nähdä kaikkea vielä ennen kuin lähtee pois. Kun oli kokenut viimeisinä viikkoina vielä huippuja kokemuksia, kotiinpaluukin oli mukavampi, kun tunsi olonsa onnistuneeksi ja nauttineeksi siitä kaikesta. 🙂 Ikävöiviin ajatuksiin voi siis auttaa se, että ajattelee miten pian sitä kuitenkin pääsee takaisin kotiin. Tsemppiä sinne maailman toiselle puolen!
ootko jo buugannut lennot suomeen? 🙂 millon oot tulossa? pakko myöntää, että kiva myös saada sitten pitkästä aikaa muitakin arkisia postauksia kun vaan näitä ranta/kahvila kuvia jne 😀
Kiva kuulla ajatuksiasi! Ja nää kuvat on aivan upeita? ootko miettinyt milloin lennät takaisin Suomeen, vai aiotko vielä nauttia mahdollisuudesta olla siellä? 🙂
Haha kehujen jälkeen piti tulla sydän, mutta se päättikin muuttua… 😀
Your pictures make me dream on this cold Bavarian winter day with lots of snow … thanks for sharing!
xx from Bavaria/Germany, Rena
http://www.dressedwithsoul.com
Millon sit lennät takas Suomeen? Tuo sun reissu kuulostaa just siltä, mitä mää just nyt kaipaisin ! Vaihdetaanko osia ? ?
Moi Annika! Ei oo yhtään noloa myöntää että ei vaan viihdy reissussa kauempaa – oot kyllä tosi rohkea kun uskalsit ylipäätänsä lähteä yksin toiselle puolelle maailmaa! Ymmärrän sua täysin, musta mikään ei oo ihanampaa kuin rutiinit ja samat läheiset ihmiset ympärillä (toki lomaa ja aurinkoa tarvii joskus nollatakseen kaiken) 🙂 Tervetuloa takaisin Suomeen!
Nää sun kuvat on niin mielettömiä <3 Mutta täälläkin silti kaipaillaan sun ihania ja arkisia suomijuttuja ja -kuvia tuomaan sitä positiivista energiaa tähän pimeyteen ja talveen 🙂 Vaikka kuinka ihana on vaan ihailla noita siellä vallitsevia henkeesalpaavia maisemia ja auringonpaistetta, niin on ihana saada ehkä vähän ajankohtasempiakin juttuja ja asuja myös sulta. Mut kuten sanoit, aikansa kutakin ja toivottavasti Suomi kohtelee sua vähintäänkin yhtä hyvin kun Bali myös sun tänne palatessa !<3 Saako udella et joko tiiät millon Suomi kutsuu? 🙂
Ootko ajatellut tulla kotiin takaisin lähiaikoina? 🙂
Sisko oli aikoinaan reppureissulla aasiassa, ja ihan samanlaisia fiiliksiä se meille kotiin silloin kuvaili! Kertakaikkiaan vaan ikävä kaikkea normaaliin arkeen liittyvää ja lopulta totaali kyllästyminen kaikkea uutta kohtaan. Vaikka paras ja ikimuistoisin reissu se hänen mukaansa olikin! Vaikeahan sitä oli täältä kotisohvalta harmaasta suomesta ymmärtää, vaikka pidemmän päälle onkin hyvinkin ymmärrettävää 😀 Aikansa kutakin niinkuin sanoit
Ihana teksti ja pystyin samaistumaan osittain sun fiiliksiin, niinkuin laitoinkin sulle sillon snäpissä viestiä.:) Ja oi kyllä: kaupassakäynti, kirpeä pakkasilma ja omassa keittiössä kokkaaminen oli ihan parhaita juttuja, kun tuli pitkältä reissulta kotiin<3
Heippa!
Oon seurannut näitä sun fiiliksiä just esim. snäpissä. Välillä pitää tosiaan mennä kauas, että näkee lähelle.
Ite oon aina rakastanut ja fiilistellyt omaa rauhaa ja kotipaikkaa, mutta aina välillä tuppaa tulemaan halu päästä muualle. Kaksi kesää sitten olinkin kaverin kanssa interreilaamassa (viisi viikkoa) ja se kyllä oli tarpeeksi kokemus, kotiin oli kiva palata. Viime kesänä en käynytkään missään ulkomailla 😀
Arki on vaan semmoinen asia, että se välillä kyllästyttää. Hyvä että sä oot kokemuksia rikkaampi ja matka antoi paljon, mutta tärkeintä että kuuntelet mikä on sun mielestä kivaa. Jos kotiin haluaa palata, niin sitten kotiin palaa 🙂
ihanan rehellinen höpöttely postaus. Sun kuvat on aina niin nättejä mitä vois toljotella vaikka kokonaisen päivän ja ne onkin suurin syy, miksi mä sun blogiin aina eksynkin! Millä objektiivillä nää kuvat on räpsitty? 🙂
Moikka!
Ymmärrän, että pelkkä lomailu ja makoilu alkaa kyllästyttää, suosittelen helpotukseksi maiseman vaihtoa! Ulkomailla ei saa rutiineja itselleen se on fakta, mutta päivät voi täyttää mielekkäällä tekemisellä!
Vinkkeinä esim Kambodza ja sieltä Siem Reap, tuktuk kuskin kanssa 3 päivän setti kierrellä angkor watin temppeleitä, aivan mielettömän hienoja ja kuluu päivät yksinkin! Thaimaassa esim Chiang Mai on mieletön kohde, siellä päivisin trekkaamaan ja etsimään esim. huikeita vesiputouksia ja maisemia. Vietnam ja Ho Chi Minh city on tekemistä täynnä, mielenkiintoista vaeltelua pitkin kaupunkia näkemässä paikallista meininkiä ja paljon historiaa sodan jälkeen. Itse kiersin koko viime syksyn yksin Aasiaa ja kyllä aika kului mielummin näin jotain tehdessä kuin esim turistirysissä rannalla maatessa.
Ahh. Voi Annika, nyt osuit nappiin! Olin kans Balilla viime vuoden lopussa (ja oon tehnyt pari muuta pitempää reissua ennen sitä) ja mulla oli ihan samat fiilikset. Siinä yhdessä vaiheessa luulin oikeasti haluavani muuttavan pysyvästi johonkin lämpimään maahan, mutta nyt tiedän ja tunnen niin syvästi että Suomi on mun koti. Oli ihan mahtavaa päästä maailmalle tapaamaan uusia ihmisiä ja kokea uusia asioita, en vaihtaisi sitä mihinkään (mainly siksi että minä opin niin paljon itsestäni ja mun prioriteeteistä), mutta ai että kun oli IHANAA tulla takaisin Suomeen. Kotiin.
Kiitos tästä tekstistä <3
Ymmärsinkö väärin vai joko oot bookannut lennot takaisin suomeen?:)
Yks reissaamiden ja lähtemisen tarkoitus on mun mielestä just toi, että voi tajuta haluavansa palata kotiin. Mahtavia kuvia muuten! 🙂
Ihan normaaleja tuntemuksia reissaamisesta! Ei voi olettaaknaan että reussun päällä olisi koko ajan huippu hauskaa. Elämää sielläkin eletään niinkuin koto Suomessakin ei koko ajan ole super siistiä.
Itse tiedän että nautin reissatessakin rutiineista. Joten teen töitä reissun päällä, vapaaehtoistöitä ja palkkatöitä. Pääsee vähän rutiinin makuun.
Mutta kun koti-ikävä iskee pitää miettii että onko oikeasti Suomeen paluu parempi vaihtoehto vai reissu
Hihii pakko kommentoida, kun samaistun sun fiiliksiin niin täysin! Puolen vuoden vaihdon ja aasiareissailun jälkeen oli aivan super kova ikävä juuri sitä kaikkea ”tylsää” ja tavallista arkea <3 Arjen jatkuvaa fiilistelyä kesti kolme vuotta, mutta nyt on vihdoin kaukokaipuu iskenyt 🙂
Olipa rehellinen, ihana ja kaunis postaus, tätä harvoin kuulee matkaajien suusta!
Muutin ite just Singaporeen, ja mua ympäröi nyt aikamoiset hc-travellaajat. Musta tuntuu, että kukaan niistä ei uskaltaisi sanoa ikävöivänsä kotiin – se tuntuu olevan jotenkin kielletty epäyolo asia sanoa näissä piireissä 😀
Mutta mä käyn katsastamassa Indonesiaa sitten kun oot lähtenyt, ja päädyn varmaan samoihin fiiliksiin sitten vähän sua jäljessä!
En tiedä tuntisitko erilailla jos sun arki olisi Suomessa oikeasti raskasta. Jos esim. opiskelisit viikot täyspäiväisesti ja olisit viikonloput tienaamassa vähän pennosia opintotuen kaveriksi vaikka pikaruokaravintolassa, niin ehkä sitä arkea ei olis ikävä. Oon ite tässä tilanteessa ja jos joku sanois että on ok lähteä pois vaikka puoleks vuodeks ja jättää se raskas opiskelu ja työnteko hetkeks niin en voi kuvitella että haluaisin takaisin siihen samaan harmaaseen arkeen ennen kuin ois pakko tulla takasin. En voi tietää ennen kun oon itse saanut joskus kokeilla mut mietimpä vaan, koska ei se sun Suomessa oottava arki tunnu kovin raskaalta tohon opiskelu + työntekokomboon verrattuna.
En mäkään ois koskaan osannut kuvitella ajattelevani noin siinä vaiheessa, kun en halunnut mitään enempää kuin pois kotoa niin pitkäksi aikaa kuin vaan mahdollista.
Toivon kuitenkin, että suurin osa muistaa, että se pelkkö työ ja/tai opiskelu ei kerro kenenkään tapauksessa arjen ja elämän vaikeudesta loppupeleissä vaan kuin murto-osan. Elämä on pääasiassa omista valinnoista kiinni, mutta moniin juttuihin et vaan voi loppupeleissä itsekkään vaikuttaa.
Aika karua tekstiä. Vaikka oma arkeni onkin juuri tuota sinun kuvailemaasi ja viikonloput vietän opiskelujen ohella duunissa, en voisi ikipäivänä kirjoittaa vastaavanlaista kommenttia vieraalle ihmiselle. Tästä tuli ikävä mieli, myös Annikan puolesta. Koskaan ei pidä kuvitella tietävänsä mitä toinen ihminen kokee ja kestää elämässään. Ja entäs sitten jos toisen arki onkin ihanaa, tämäkin allekirjoittanut opiskelujen ohella työtä tekevä nuori nainen voi nimittäin raskaasta arjestaan huolimatta toivoa ihanaa arkea muille, oli heidän elämänsä sitten helppoa tai ei. Sen lisäksi teen joka päivä töitä sen suhteen että viihtyisin omassa arjessanikin entistä paremmin.
Kiitos Annikalle ihanasta blogista ja hyvää loppureissua!
Ihmisillä on kova tarve kertoa toisille millaista toisen elämä, vaikkei tiedäkkään siitä kun murto-osan… Annika tää oli ihanan rehellinen postaus! Täällä ainakin on jo ikävä sun talvisia ja arkisia postauksia Suomesta, vaikka varsinkin näiden reissupostausten kuvat on olleetkin super ihania <3
Tuo sinun tilanteesi on myös täysin elämän valinta, kenenkään ei ole pakko opiskella! Eikä myöskään pakko tehdä töitä 24/7 sen päälle. Itse pärjäsin hyvin opiskeliuaikoina opintotuella ja -lainalla, sillä asuin opiskelija-asunnossa. Halusin kuitenkin enemmän, joten aloin tehdä myös töitä opiskelujen ohessa. Arkeni oli kiireistä, mutta nautin siitä todella!!
”En voi tietää ennen kun oon itse saanut joskus kokeilla” Niimpäniin, mistä siis tiedät mitä Annikankaan elämä pohjimmiltaan on. On kummallista miten lähdetään vertailemaan omaansa toisten elämään. Opiskelu ja työ ei kerro välttämättä elämän rankkuudesta mitään, elämässä on myös rankempia asioita. Ja itsehän olet tiesi valinnut.
Mulle tuli mieleen samanlaisia ajatuksia kuin ylläolevassa kommentissa, vaikka anonyymi aika kärkevästi ne ilmaisikin. Mun mielestä sä heität hukkaan aivan järjettömän mahdollisuuden. Tietenkään omalle ololle ei voi mitään, ja en tosiaan tiedä sun tilanteesta muuta kuin mitä olet tänne kertonut, Mutta mitä meininkiä on sivusilmällä seurannut täällä ja snäpissä, niin ei ihme että tylsistyttää. Tollanen tilaisuus kannattaisi käyttää kierrellen ympäri eri maita, eikä vaan olla muutamaa kuukautta lähes paikoillaan. Filippiinit, Intia, Sri Lanka… kaikki olisivat olleet mahdollisia. Se että hengaa länkkäreitten kanssa länkkäreille räätälöidyssä mestassa syöden avokadoleipiä ei ehkä ole se reissauksen avartavin puoli. Eikä tollasta kokemusta voi verrata kahden viikon thaikuissa vietettyyn lomaan vanhempien kanssa, kuten täällä moni selittää ymmärtävänsä sun koti-ikävää. Reissussa kuuluu tulla ikävä ja välillä ärsyttää. Voi tulla sairas kulttuurishokki ja saada paniikkikohtauksia keskellä miljoonakaupunkia (nimim. kokemusta on), mut ne kaikki kuuluu asiaan ja niiden yli pitää kasvaa sillä sen jälkeen tapahtuu ne mielettömimmät asiat. Mä oon ollut pitkiä aikoja reissussa ja asunut ulkomailla. En todella sano että se on kaikille, mutta tuntuu että et ole ehkä tarpeeksi kypsä ottamaan vastaan mitä muualla kuin turvallisessa Suomessa ja viikonloppureissuilla köpiksessä chiakulhojen äärellä on annettavaa. Voi olla, että ehkä sä joskus palaat takas reissun päälle ja tämä oli osa prosessia mikä piti käydä, että ymmärrät myöhemmin miten paljon kaikkea muuta olisi mahdollista nähdä ja kokea.
Loistava kommentti! Sama kuva on reissusta tällekin puolen ruutua välittynyt. Canggu on ehkä länkkärein paikka Balilla tällä hetkellä. Mukavuusalueelta ei tarvitse poistua ollenkaan, voi olla että tämä juuri aiheuttaa tylsyyden tunteen. Samat paikat löytyy kuin Helsingistä mutta oma lähipiiri puuttuu. Todelliset elämykset jäävät varmasti pelkästään Canggussa hengailemalla saavuttamatta.
En tiedä menikö äskeinen kommentti läpi kun täällä reissun päällä itsekin mut yritetään uusiksi… Loistava kommentti Ellulta, Puit sanoiksi sen minkä kuvan tämä blogi, instagram ja snapchat on antanut. Nimenomaan niitä avokadoleipiä muiden länkkäreiden kanssa lämkkärikeskittymässä jonka nimi on Canggu. Siellä ei tarvitse paljon omalta mykavuusalueelta poistua kun paikka on ihan samanlainen kuin kotona. Tylsistymisen ja koti-ikävän se varmasti aiheuttaa kun lähipiiri kuitenkin puuttuu mutta mitään ei tapahdu. Tämä on tietysti jokaisen oma päätös miten vapaa-aikansa viettää mutta tosiaan ei muiden reissuista haaveilevien ei kannata hirveästi vinkkejä tästä blogista poimia mikäli haluaa poistua omalta mukavuusalueelta ja oikeasti nähdä uusia paikkoja. Ehkä myös somesta luopuminen hetkeksi voisi auttaa näkemään niitä oikeita asioita minkä takia reissuun lähdetään. Eikä esimerkilsi sen takia että saa sen täydellisen smoothie bowl-otoksen, muttei sitten nauti olostaan ollenkaan. tämä ilmiö tuntuu olevan aika yleinen eikä koske vain tätä blogia tai instagram tiliä.
Mut mitäpä jos kaikki tekiskin vaan just niinkuin hyvältä tuntuu, eikä niin kuin muiden mielestä pitäisi tehdä tai sun oletetaan jollain mittakaavalla tekevän? Se on mun mielestä tärkeintä elämässä.
Totta, munkin ois ollut mahdollista kiertää tänä aikana vaikka kuinka monta maata, mutta en lähtenytkään tänne maailmanympärimatkalle tarkoituksenani nähdä mahdollisimman monta eri paikkaa lyhyessä ajassa vaan yksinkertaisesti relaamaan, pidemmälle lomalle. Mä en halunnu tällä kertaa olla hetken välein stressaantunut maan vaihtamisesta, uusiin juttuihin totuttelusta, siitä että ”pitäis nyt vaan nähdä mahdollisimman paljon kun kerran täällä ollaan” saati saada varsinkaan niitä paniikkikohtauksia vaikka ne kuinka kuuluiskin sun mielestä asiaan. Niiden yli pitää varmasti kasvaa joo, mutta noi ei ollut asioita mitä mä just nyt kaipasin elämääni.
Olkoon vaikka sitten niin, etten ole muutaman tuntemattoman ihmisen mielestä just nyt tarpeeksi kypsä tollaiseen meininkiin, mutta ainakaan en lähde tekemään niin väkisin vaan muiden odotusten mukaisesti. Tää on avokadoleivistä huolimatta ollut mun elämän tärkein reissu ja voi olla, että tuun jossain vaiheessa kertomaan miksi. Tosin, tällaiset kommentit muistuttaa aina satunnaisesti miksi sitä ei välttämättä koskaan tuu tapahtumaan.
Eletään kuitenkin kaikki elämämme juuri niin kuin itse parhaaksi näemme, jooko? 🙂
Mun mielestä kommenteissa avatut näkökulmat edustavat jokaisen omia näkemyksiä ja jokaisella on oikeus kokea asiat ja reissaaminen omalla tavallaan. Ilman, että tullaan toteamaan ettei ole tarpeeksi kypsä. Mun mielestä kypsyydestä kertoo myös se, että uskaltaa myöntää kyseiset tunteet mitä Annika postauksessaan toi julki.
Olen itse ollut reissussa useampaan otteeseen yksin ja vaikka tuntuu olevan kiellettyä myöntää, niin joka ikisessä reissussa oon törmännyt loppujen lopuksi samaan tunteeseen kuin Annika. Mä vaan olen sellainen ihminen – en yksinkertaisesti jaksa vaihtaa paikkoja loputtomiin koska mua se on aina stressannut. Oon aina ollut helposti stressaantuva ja reissujen päällä oon huomannut että väsyn paljon nopeammin. Pitkään koitin kieltää asian itseltäni, halusinhan olla sellainen kuka matkustelee ympäri ämpäri energisenä. Kolmannella reissulla mun oli vihdoin kohdattava asia että en ole sellainen ja hyväksyä asia. Jokainen reissu on kuitenkin ollut mulle henkisesti merkittävä.
Rakastan matkustamista, mutta musta on myös ihanaa palata kotiin kun siltä tuntuu. Ja kuten Annika totesi on myös paljon elämäntilanteesta kiinni mitä reissusta haluaa. Ei kaikki halua ehtiä joka paikkaan saman reissun aikana. Ei vaikka alkuperäinen suunnitelma olisikin ollut se. Musta on hienoa, että toiset jaksaa mennä joka paikkaan mutta ei kaikkien tarvitse. Ehkä mä joskus yllätän itseni ja reissailenkin ympäri ämpäri ja nautin siitä eihän sitä tiedä. 😀 Mutta se ei todellakaan kerro, että olisin silloin jotenkin kypsempi. Jokainen reissu kasvattaa ihmisenä. Ja jokainen reissu on jo itsessään pois omalta mukavuusalueelta.
Kiitos Annika rehellisestä tekstistä 🙂 Ja tervetuloa kotiin kunhan palaat!
Ensin valitat aiheesta blogissa ja snäpissä ja kun lukijasi tarjoavat ihan asiallista kritiikkiä niin heität tällasen passiivisagressiivisen kommentin koska kyseinen kritiikki ei vastannutkaan sun omia mielipiteitä:D
Mielipiteitä saa aina esittää ja yhtälailla mulla on siihen oikeus kuin kaikilla muillakin :p Se tuppaa monelta unohtumaan. Asiallinen kritiikki (tai kritiikki ylipäätäänkään) taas ei oo mielestäni sitä, että teilataan ihminen sen perusteella, että itse tekisi asiat eri tavalla.
Onpa taas kerrassaan vihamielinen ilmapiiri täällä kommenttiboksissa. Long time, no see! 😀
Pakko kyllä tähän alkuperäiseen Ellun kommenttiin sanoa, että se jos mikä reissussa väsyttää kun vaihtaa maisemaa useasti ja näkee ja kokee kokoajan uutta! Olen ainakin itse aina ihan puhki niin henkisesti kuin fyysisesti parin kuukauden reppureissulta, jossa 2-4 yötä samassa paikassa ja sitten vaihtoon. Oon myös sitä mieltä, että jos paikassa yksinkertaisesti viettää pidemmän ajan, näkee loppupeleissä tosi paljon ja oppii paikallisista ihmisistä ja tavoista – ja tämä on musta tosi kullanarvoista! Just näitä ”kun olin Ganggussa kuukauden” hetkiä ja niitä ihmisiä kaipaan reissun päältä paljon enemmän kuin ”kaksi päivää Singaporessa” juttuja 🙂 On toki super siistiä nähdä tietyssä ajassa iso määrä eri paikkoja ja kokea erilaisia aktiviteettejä ym, mutta musta on myös ihana ajatus, että reissun päällä tekisi ”kodin” itselleen jostain paikasta 🙂 Joten I feel you Annika, oon tuntenut ihan samalla tavalla lyhyemmälläkin reissulla! Ja yksin nyt vaan on tylsempää jos on sen tyyppinen ihminen että haluaa jakaa fiiliksiä kokoajan! 🙂 Tuu siis kotiin kunhan siltä tuntuu. <3 maailmalle pääsee aina uusiksi!
Näin!! Hyvä Annika <3
Hyvä kommentti! Ja mitä Saran blogista kuvia katsoi niin Annika oli lähes jokaisessa nenä kiinni kännykässä. Saahan sitä viettää lomansa samassa paikassa sometellen, muttei kyllä tarvi ihmetellä miksi aika käy tylsäksi kun ei mitään tee. 🙂
Heippa!
Pakko kysyä kun oon miettinykki tätä ku oon näitä sun postauksia lukenu, että eikö siellä Balilla oo mahdollisuutta just käydä ruokakaupassa ja tehdä ite ruokaa? Ja siis ihan mielenkiinnosta kyselen, että onko toista mahdollisuutta siihen ulkona syömiseen?:D
On joo jossain paikoissa! Mäkin aattelin erääseen omakotitaloon kämppisten kanssa muuttaessani, että päästään tekemään ruokaa itse, mut loppujen lopuksi se on kalliimpaakin kuin ulkona syöminen (jos kotoa ei löydy kaikenmaailman välttämättömiä öljyjä ja mausteita ja muita härpäkkeitä valmiina), niin on ollu vaan helpompaa (ja lompakkoystävällisempää) syödä ulkona. Mut jos asuis esimerkiksi pitkän ajan jossain villassa, niin siellä tulis varmasti tehtyä myös itse ruokaa :>
Ymmärrän sua tän asian suhteen niin hyvin. Oon asunut kohta puolitoista vuotta ulkomailla ja tää koko aika on auttanut mua näkemään niin selkeesti sen, kuinka ihana ja hyvä paikka Suomi on kasvaa ja elää. Kuinka ylpeä mä oikeesti oon siitä, että voin kertoa olevani suomalainen. Oon niin onnellinen siitä, että uskalsin lähteä, mutta sitäkin enemmän oon ylpeä, että uskalsin tehdä päätöksen palata.
En viitsi toistaa kauheesti samoja mitä on jo sanottu, mut itelle tuli hieman ehkä pettynyt olo kun oletin niistä viime syksyn postauksista, että reissaisit oikeesti ympäriinsä ja tekisit sellasen ”kunnon” reppureissun. Ehkä sitten ymmärsin väärin ja siksi reissun suppeus tulikin pettymyksenä. Varmasti sulle itselle reissu on ollut hieno ja unohtumaton kokemus, mutta uskon et moni lukija muni lisäks oletti sun vaan kiertelevän enemmän eri mestoja. Olin itse toissa syksynä 3 viikkoo (siihen ja tähän mennessä pisin reissuni) Etelä-Amerikassa, kiersin 3 maata ja 4 kaupunkia. Varmasti olisin tylsistynyt itsekkin jos oisin sen 3 viikkoo ollu samassa paikassa, vaikka se iski heti jos oli päivänkin ettei kummempia tehnyt.
Mut pakko sanoa et nää kuvat reissusta on olleet ihania ja matkakuumeen aiheuttavia! 🙂 Toivottavasti itsekkin pääsis joskus käymään Balilla!
Ihan käsittämätöntä, että lukijana koet pettymystä siitä että annika on lomaillut haluamallaan tavalla. Annetaanko jooko jokaisen tehdä just niinku itselleen kokee parhaaksi, eikä valiteta siitä. 🙂 Tuskin sun elämään se kuitenlaan merkittävästi vaikuttaa, missä maissa joku toinen aikaansa viettää
No ehkä pettymys oli väärä sanavalinta, mutta kunhan ihmettelin vain. Tarkotus ei siis ollut olla ilkeä tai valittaa, vaikka kommentin perusteella se siltä ehkä kuulosti. Ilmaisin vain mielipiteeni. Enkä tietääkseni väittänyt että Annikan pitäisi matkustaa niin kuin muut tahtovat vaan tehköön sellasen reissun kun itse haluaa ja mikä tuntuu itsestä parhaalta. Ja ymmärrän täysin jos mielipide muuttuu kesken matkan, joten se että Annika ei kierrellytkään eri maita/mestoja sen suuremmin, ei vaikuta mun elämään et älä huoli.
Pakko sanoa, että mua vähän huvittaa se, kuinka porukka ”pettyy” täällä SUN reissuun! Ihanaa, että sun matkan tarkoitus on toteutunut ja tervetuloa kotiin kun päätät palata! 🙂
Mitä aiot tehdä sitten taas Suomessa? Millasta sun arki oikein tulee olemaan? Mun ymmärryksen mukaan et kirjoita enää edes blogia työksesi vaan huvikses, et ole oikeissa töissä (triggeröityjät triggeröityy) etkä koulussa. Niin jos sulla on tylsää Balilla niin eikö sulla sitten ole tylsää kotonakin? Onhan siellä tietysti tuttu kaveripiiri mut mietinpä vaan.
Sun fiilikset kuulostaa sopivan aika hyvin kulttuurishokin määritelmään. Esimerkiks vaihtareilla on monesti samanlaisia kokemuksia, jos ovat tarpeeks pitkään kohdemaassaan: ensin kaikki on aivan sairaan siistiä, sitten aika seesteistä ja sen jälkeen ihan kamalaa tai tympeetä. Seuraava askel voikin sit olla kotiinpaluu tai reissun jatkuessa tasasemman vaiheen uudelleen löytäminen. Jos kohdemaassa kyseisen tunneskaalan on käyny läpi vahvana, niin se iskee usein käänteisenä kulttuurishokkina kotimaahan palatessa, mihin on hyvä varautua. 🙂 Ja joo – usein ne vaihtaritkin ”vaan bilettää ja hengaa länkkäreiden kanssa” siellä vaihtokohteessa, mut se ei tee niistä kokemuksista yhtään vähempiarvosia. Reissuasioiden besserwisserit on mun mielestä ollu aina kovin ankeita. Kukin tyylillään, reissaamisesta kuten kaikesta muustakin voi tehdä just omannäköistään.
Moikka!!
En ymmärrä mikä tarve ihmisillä on tulla arvostelemaan toisen reissua, eiköhän jokaisella ole vapaus tehdä juuri sellainen reissu minkä haluaa tai tarvitsee. Itsekin olen reissannut yksin reissulla, jolla kiersin 12 maata kahden viikon aikana ja mun reissun tarkoitus olikin nähdä mahd paljon lyhyessä ajassa, mutta reissu ei ollut todellakaan mikään stressitön ja rentouttava. Sulla taas selvästi mielessä rentoutuminen ja lomasi vaikuttaa ihanalta ja nimenomaan rennolta. Aloin jopa haaveilemaan tollaisesta Aasian reissusta, missä ei olisi kiire mihinkään ja saisi vaan olla ilman mitään stressiä, vaikka normaalisti tykkäisin viilettää maasta toiseen. Sulla on koko elämä aikaa nähdä lisää Aasiaa jos siltä tuntuu, että jotain jää näkemättä/kokematta. Mä toivon sydämeni kyllyydestä että olet saanut lomastas sen mitä lähdit hakemaan sieltä 🙂 Ja mä ainakin mielelläni kuulisin miksi tää reissu oli sun elämäs tärkein reissu jos sen meille haluat avata! Hyvää loppureissua/kotiinpaluuta, mitä ikinä olet päättänytkään seuraavaks tehdä 🙂
Moi!
Pakko tulla kommentoimaan, sillä meinasin jo snäpissä laittaa viestiä kun näin sillon ne videot joissa pohdit kotiin tulemista.
Halusin vaan sanoa sulle, että mun mielestä sun ei tarvitse selitellä sun päätöstä kenellekkään, jokaisen kokemukset on subjektiivisia ja kunhan itse on tyytyväinen, on se tärkeintä. 🙂 Ihminen on taipuvainen muuttaan mieltään ja se on ihan ok. Itse oon asunu ulkomailla kohta 5kk eikä hävetä myöntää yhtään, että ihan mielellään lähden parin viikon päästä takaisin kotiin, kun se aika koittaa. Oon nauttinu ajasta täällä, ja löytänyt paljon uusia asioita, joista pidän ja onhan tää periaatteessa ollut kun yks pitkä viikonloppu, mutta aikansa kaikkea ja aina voi lähteä uuteen seikkailuun kun siltä tuntuu.
Jokainen elää täällä vaan itseään varten ja oli tosi ihana lukea tää kirjoitus, koska pystyin samaistumaan niin moneen sun kuvailemaan tunteeseen. Reissuun on kiva lähteä, mutta asiat on mahtavasti jos kotiin palaaminenkin tuntuu hyvältä.
Olet ollut reissussa jo pitkään (ja mitä väliä vaikka olisit ollut vain viikon, who cares??) ja saanut sieltä juuri sen mitä reissulta tavoittelikin eli toisin sanoen: matka on onnistunut.
En ymmärrä miten se toisten ihmisten elämään vaikuttaa jos tuletkin paria kuukautta ennen Suomeen, kun mitä suunnittelit. Tehkööt jokainen omanlaisen reippureissausmatkansa omine toiveineen eikä tulisi neuvomaan sinua kuinka reissata.
Minusta on ihanaa että olet päässyt reissaamaan mitä upeimmaille matkalle ja uskon että sinua täällä Suomessa odottaa myös mitä ihanin arki! Toivottavasti olet saanut kerättyä voimia siellä löhöillessä 🙂 Mukavaa loppu reissua sinulle Annika!
Aikamoinen keskustelu. Oli niin tai näin, niin matkan tekee kuitenkin Annika ja sen pitäisi jokainen hyväksyä. Itsellenikin on välittynyt jo pitkään, että elät jotain murrosvaihetta, etkä oikein itsekkään tiedä mitä haluat. Siksi varmaan etsit sitä, kokeilemalla eri juttuja ja siinä ei ole mitään väärää. Mutta ehkä sun oikeasti kannattaisi pitää sometaukoa, koska jaat kuitenkin itseäsi monessa eri somessa, niin silloin ei voi välttyä tältä kuralta myöskään. Ja joo varmaan moni odotti kunnon seikkailua ja matkapostauksia ja nyt kun niitä ei tullut, ihmiset kokevat että olipa taas turhaa puhetta. Tämäkin olisi ollut hyvä syy vain mennä reissaamaan ilman somea. Nykyään vaan tuntuu että harva oikeasti osaa elää, kun koko ajan pitää somettaa ja jakaa elämäänsä ja ottaa miljoona kuvaa, eikä elää niitä hetkiä. Ja varsinkin bloggaajat edes auttavat sitä elämäntyyliä kaikin puolin. Kyllä kuvia voi ottaa muistoksi ym. Mutta miksei ihmiset oikeasti vaan nauti elämästä ja elä sitä, ilman että kaikki tarvii jakaa ja odottaa sitä että saa palautetta sun omasta elämästä. Ehkä siksi tulee tyhjä olo ja mikään ei tunnu enää miltään. Somessa on hyvät puolet joo, mutta kyllä huonot vie voiton. Ja ihmiset alkaa oireilemaan eri tavalla, kun ei elä omaa elämää vaan muiden kautta tai muiden tykkäyksistä riippuen, Annika, pistä some kiinni loppu lomaksi ja vaan nauti. Varmasti oot onnellisempi jos niin teet. 🙂
Huoh mitä kommentteja (onneksi mukana myös järkeviä).
Nämä eivät todellakaan ole kaikki asiallista kritiikkiä, vaan omien mielipiteiden ja elämäntapojen pakottamista toisen elämään. Mikä lienee aika yleinen teema blogien kommenttilootissa. Tämä varmaan johti mm. siihen, että esim Uudessa mustassa ei ole ollenkaan kommenttilootaa (en ihmettele..)
Minua on risonnut, jo jonkin aikaa nämä reppureissauksen säännöt, joissa a) matkallla pitää kärsiä mahd. paljon (ei luksusta tai mukavuuksia) c) nähdä mahdollisimman paljon d) matkustaa mahdollisimman eksoottisissa ja konflitisissa oloissa e) ylipäänsä noudattaa ties mitä sääntöjä.
Eikö matkustelun ja _ elämän_ idea yleensäkin ole se, että ihminen toteuttaa niitä niin, kuin itse kokee mielekkääksi. Emmekö me kaikki tee vapaa-ajalla mielellämme asioita, joista pidämme? Jos haluan matkustaa Teneriffalle joka joulu pakettimatkalla, eikö se ole ihan OK, jos nautin siitä? Jos päätän lähteä reppureissamaan maapalloa ympäri ja päätänkin jo Viron kohdalla palata takaisin Suomeen, eikö sekin ole ihan OK? Eikö ihminen voi vaihtaa mielipidettä? Elämä kun on usein sellaista, että asioihin kyllästyy tai asiat, joiden on kuvitellut olevan kivoja, eivät sitä olekaan. Se on kuulkaa elämää. Aina ei myöskään jaksa nähdä ja tehdä kaikkea. Sama olo voi olla reissunpäälläkin. Miksi ylipäänsä maailmassa vallitsee ajatus, että lomalla pitäisi olla yli-ihminen ja tehdä kaikkea sitä, mitä ei muuten tee? Eihän se kuulosta kovinkaan rentouttavalta.
Jollekin loma on Himalajalle kiipeämistä, jollekin palmun alla istumista ja avokadoleivän syömistä. Kumpikaan ei ole sen parempi loma tai aktiviteetti.
Ihmiset on erilaisia ja ihmisten ajanvietto on erilaista. Myös sama ihminen voi tykätä eri aikoina eri jutuista. Perus elämää. C’mon ihmiset. Älkää pakottako omaa elämäänne muille.
Ja mitä tulee vaihtovuosiin ja paniikkikohtauksiin (??) ulkomailla, ne eivät todellakaan sovellu kaikille tai ole normi. Kuten ei myöskään saarihyppelyt yms. Itse mielelläni menen yhteen matakohteeseen ja koluan sen läpikotaisin ja lähden sitten kotiin. Nykyään olen niin väsynyt, että ennemmin jään miltei kotiin. Tämä on minun tapani. Jonkun tapa on päinvastainen ja se on hienoa. Riittääpähän juteltavaa, kun kaikki eivät tee samoja asioita.
Harmi, että saat negis.kommentteja. Näet selkeästi vaivaa teksteihisi ja tuntuu kiittämättömältä, että kun kerrot henk.koht. ajatuksiasi, kaadetaan päällesi heti vesisanko. 🙁
Tämä, tämä ja tämä.
Kyllä noita arvostelijoita aina riittää:/ Ja se että väheksytään vielä sun Suomi-arkea niin huh huh…
Jos ei halua jäädä reissuun pidemmäksi aikaa, eikä mikään sido sinua sinne, miksi ei saisi tulla kotiin:)
Miksi raskas arki vaatii koti-koulu-työ-koti välillä juoksemista… Kai sitä muutenkin elämä voi olla raskasta!!
Meitä kuitenkin on niin paljon erilaisia ihmisiä täällä, niin ei ihmekään että kaikki eivät halua samoja asioita 😀
Toiset haluavat nähdä joka kolkan jokaisesta maasta, toisille riittää ne muutamat ihanat paikat:)
Sanotaan, että hukkaat huikean mahdollisuuden nähdä uusia paikkoja ja kokea mitä upeimpia elämyksiä, mutta jos sä et kaipaa sellaista niin eihän siinä mikään:) Sehän kuulostaa ihan mahtavalta, että saat ”vaan olla” ja rentoutua, ei tarvitse juosta eri paikkojen välillä:)) Kotona se ei niin usein ole mahdollista;)
Herrantähden mitä kommentteja! 😀 Melkeimpä piti laittaa popparit mikroon, vaikka kommentit onkin huonovibasia. On se uskomatonta, kun niin moni on ”pettynyt” reissuun, mitä olet viettänyt sulle parhaalla tavalla. No anyways, en lähde samalle linjalle!
Nauti loppureissusta, ole niin pitkään kun siltä tuntuu ja ennen kaikkea – nauti ihan hirmuisasti. <3 Niin kauniita kuvia on näkynyt somen puolella ja blogissa, että aina huokaillen saa katsella.
Hei Annika! Sulla on ilmeisesti siellä Balilla joku oma kämppä? Osaisitkohan kertoa jotain hintatasoa, paljonko maksaa asunnon vuokraaminen Balilta? 🙂
Ei oo, täällä ei oikeestaan ookkaan mitään varsinaisia ”omia kämppiä” vaan lähinnä kimppakämppiä tai muita vastaavia ratkaisuja 🙂 Mut huone villasta/omakotitalosta/guesthousesta on yleensä jotain 200-500€ luokkaa kuukaudessa, tietty kämpän tasosta riippuen.