Bomber & shirt Zouseph’s // jeans Gina Tricot // sneakers Adidas
Phuuh, olipahan kerrassaan viikonloppu! Jokaviikkoiset ystävien yökylämajoittamiset, kavereiden synttärijuhlinnat, ruoat kotiinkuljetuksella x 4, aamuun asti kestävät jatkobileet, muutama uusi tatska (lisään vielä, että asiayhteydestä huolimatta tää ei liity edellämainittuihin millään tapaa), vähän liian väsyneet jutut ja ehkä elämäni pahin krapula. Viimeisen oisin voinut jättää mielelläni välistä, mutta muuten oli aikalailla 5/5 viikonloppu.
Mulla on ollut viimeaikoina vähän vaihteleva fiilis ton reissuunlähdön suhteen: joka toinen päivä oon täpinöissäni laskemassa tunteja lähtöön, kun taas joka toinen päivä mietin ahdistuneena, että mitäköhän sitä on nyt oikein tullut tehtyä. Etenkin tällaisten hyvien tyyppien täyteisten päivien jälkeen tuntuu aika tyhjältä ajatella, että ihan kohta tuun olemaan pitkäänkin pois mun ystävien luota. Totuushan on se, että loppujenlopuksi mikään täällä ei tuu kuitenkaan muuttumaan yhden talven aikana kovin huomattavasti ja mulla tulee varmasti olemaan ikimuistoinen reissu, mutta silti. Entäpä vaikka niinä hetkinä, kun haluaisin vaan käpertyä parhaiden kavereiden kainaloon, mut netti ei välttämättä toimi ees Skypettelyn verran?
No, eiköhän kaikkeen totu aikanaan. Onneks tässä on vielä muutama kiva viikonloppu jäljellä – en kyllä aio tuhlata niistä yhtäkään!
Kuvat: Leo Lexter
__________
Blogi löytyy 1.10. alkaen osoitteista annikaollila.com & annikaollila.fi!
2
Jere sanoo
Vitsit, tiedän niiin hyvin noi fiilikset vuoden takaa, kun itse jännittelin lähenevää reissuani Maailman toiselle puolen: Kavereitten kanssa ollessa sitä stressasi sitä, mistä kaikesta sitä tulevan matkan aikana jää paitsi ja miten kaikki muka menee niin kamalasti eteen päin elämässään ja vaikka ja mitä ja toisena hetkenä sitä on innoissaan laskemassa päiviä elämänsä reissuun.
Unohtumaton reissu sulla kuitenkin tulee olemaan, tapahtu sielä mitä tahansa ja voin luvata, että tommoset matkat antaa loppupeleissä paljon enemmän, kuin se arki josta jää paitsi (olipahan tylysti sanottu, mutta täyttä totta joka sana, haha)…
http://jereviinikainen.fi
Nimetön sanoo
Minkä nimiset noi farkut on?:-)
Annika sanoo
Ei valitettavasti enää mitään muistikuvaa, noi on vanhemmat jo. Jotkut ohuet parinkympin farkut kuitenkin, polvet oli valmiiks rikottuna!
susanna sanoo
Hei! Mikä noiden kenkien malli on tarkalleen, näyttää hyvältä!
Annika sanoo
Ne on Ultra Boostit nimeltään <:
Riina sanoo
Noi fiilikset kulunee asiaan, isoista jutuista kyse! Uskoa! 🙂
Anonyymi sanoo
Täällä tarvittais kans kyllä Leo Lexterin kuvaustaitoja !:D Upeita kuvia 🙂
Annika sanoo
Haha, sama täällä. Leo on huippu!
Aliisa sanoo
Moi!! En yleensä jaksa kommentoida blogeja, mutta tässä on aihe jota haluan kommentoida. Olen itse tällä hetkellä lukukauden mittaisessa vaihdossa Briteissä. Mietin tänne lähtöä todella kauan, hain, ja lukuisten odottelujen ja mutkien kautta tulin hyväksytyksi. Täällä päässä homma toimi todella hitaasti, ja vaikka tiesin vaihdon järjestyvän, mietin monta kertaa että ei hele, pääsenköhän koskaan lähtemään. Kun sain kaikki käytännön asiat järjestettyä tajusin viimeistään, että täytyy OIKEASTI lähteä koko syksyksi pois Suomesta.
Olen lukenut blogiasi jo melko kauan ja sen perusteella elän melko samanlaista elämänvaihetta – erosin pitkähköstä parisuhteesta vuosi takaperin (joka antoi viimeisen potkun, että uskalsin päättää lähteväni vaihtoon), olen myös muuttanut pois kotikaupungistani ja noh – tullut siihen lopputulokseen että tämä on paras mahdollinen aika elämässä toteuttaa pidempi oleilu ulkomailla.
Olen ollut reissulla nyt pari viikkoa ja olen niiiin sanoinkuvailemattoman onnellinen että uskalsin tulla tänne. Tuntuu epätodelliselta miten hyvin kaikesta alkustressistä sun muusta huolimatta tämä on mennyt. Nyt jo on sellainen olo, että en halua palata Suomeen vaikka siellä on niin paljon kaikkea tärkeää. Tää on vaan jotenkin niin siistiä.
Ehkä aika sekamelskainen kommentti, mutta all in all : sun reissu tulee varmasti olemaan aivan upea ja ainutlaatuinen ja tuo stressi hälvenee kummasti siinä vaiheessa, kun vihdoin pääset Suomessa terminaalin turvatarkastuksista kohti konetta. Tsemppiä reissuun, hyvin se menee!!
Roosa sanoo
Ristiriitaiset tunteet lähdöstä kuuluu asiaan 🙂 Itse lähdin toukokuussa neljäksi kuukaudeksi Englantiin. Välillä en malttanut millään odottaa lähtöpäivää ja välillä mietin, että mitä helvettiä mä oon tekemässä. All in all, oon maailman tyytyväisin että lähdin. Aina ei ollut helppoa eikä kivaa ja mietein kerran jos toisenkin, kuinka paljon helpompaa mulla olis kotona Suomessa. Nyt kuitenkin kaiken jälkeen, kun oon juuri kotiutunut Suomeen, sanoisin että kaikki on sen arvosta ollut. Ihan huikee reissu, kasvattava ja se nimenomaan kannatti kokea yksin!
Tsemppiä suunnittelluun, pakkaamiseen yms! 🙂
sofia sanoo
Oi voin samaistua niin tuohon fiilikseen et toisena päivänä oot niin innoissasi lähdössä mut toisena taas rupeet miettiin miksi ihmeessä mä lähden ? Lähdin tän vuoden tammikuussa Britteihin kolmeksi kuukaudeksi yksin vaihtoon ja voin sanoa oli sen arvosta! Joten uskon, että sullakin edessä huikee reissu ja nauti läheisistä ihmisistä ja Lucasta niin plajon kun voit ennen lähtöä ? Tsemppihalit ja kyllä se siitä ?
Hanna sanoo
Muistan kans noi fiilikset ennen ku lähin vaihtoon! Mun vaihto tosin oli vaan kolme kuukautta, mutta se tuntu aika paljolta tällaselle tytölle, joka ei oo aikasemmin parii viikkoo kauemmin ollu poissa kotoa. Kyllä sitä itketti ennen vaihtoa ja lähtöpäivänä, mut heti turvatarkastuksen jälkeen helpotti ja tuli reissufiilis! 🙂 Ja mahtavimmat kolme kuukautta olivat. Se lähtö on vaikeeta, mut ku pääsee lähteen niin se fiilis!! Eli et oo yksin ajatustes kans, täällä on monia muitakin 🙂
Maijaviola sanoo
Ei vitsit! Kyllä muakin houkuttais lähtee jo jonnekin… Toisaalta oisin halunnu et kesä jatkuu täällä suomessa, koska itelläniki oli niin ihana kesä. Mä pääsen reissuun vasta tammikuussa ja sillon suuntana austraalia varmaankin 4:ksi viikoksi. Opinnot hoituu sitten aikanaan 😀
http://maijaviola.blogspot.fi/
Laura sanoo
Tiiän niiin noi mielialavaihtelut! Olin ite opiskelijavaihdossa viime syksynä, ja viikko ennen lähtöä oli vaan niin negatiiviset fiilikset koko reissusta 😀 Olin koko elämäni ajan halunnu lähtee vaihtoon, mutta ennen lähtöä olin ihan masentunu, että en halua lähtee ja mitä oikee oon ajatellu, en haluu poistua kodin turvasta. Perilläkin vielä ensimmäiset tunnit oli aika paskat fiilikset, iha jännittyneet mutta ehkä enemmän negatiivisen puolella kuitenkin. Pakotin sit itteni ulos ja tutustumaan ihmisiin ja jo parin ekan päivän aikana tajusin tehneeni elämäni parhaimman päätöksen 🙂 Sullakin varmasti ihan mahtava reissu tiedossa! On ihan ok pelätä välillä, oikeesti KAIKILLA on epävarmoja fiiliksiä reissaamisesta, mutta loppujen lopuks jäät ihan varmasi reilusti plussan puolelle!
maija sanoo
Sun blogin tason on kyllä laskenu kun lehmän häntä. Samat vanhat kuvat länttäset blogiis kerran viikossa! Yrittäisit edes vähän panostaa
Annika sanoo
Tällä hetkellä panostus menee valitettavasti vähän johonkin muualle, sillä tässä taustalla täytyy koodata melkein yötä päivää uutta sivua ja laittaa kaikkia siihen liittyviä asioita kondikseen. Se on nyt prioriteettilistalla vähän korkeemmalla 🙂
Pinja sanoo
Mun mielestä tän taso taas on noussut viimeisen kuukauden aikana ja lähiaikoina tulleet postaukset on olleet tosi kivoja! Jatka samaan tahtiin! 🙂
Nilla sanoo
Meikäläinen lähti elokuussa Ausseihin, kun takana oli elämän yks siisteimpiä kesiä Suomessa. Osa kesästä meni kuitenkin aina välillä ahdistellen, kun ties että kohta on ihan pakko lähtee. Lennot kun on buukattu, niin se olis siinä vaiheessa tyhmää jättää menemättä.
Itellä on tarkotus toukokuulle asti ainakin täällä olla sekä loppu aika Balilla, mutta silti aina melkein päivittäin mieleen ilmaantuu ajatus siitä, että kun Helsingissä on vaan nii-in ihanaa ja rakasta olla, että mitä pirua mää täällä oikein teen. Vuosi (tai alle) on kuitenkin elämästä niin nopeasti ohi menevä aika, että kohta sen huomaa jo olevan takana.
Kun pitää katseen hyvissä asioissa, niin kyllä sen ikävänkin kääntää aina vaan hyväks asiaks. Saa olla onnekas, kun on jotain mitä ikävöidä. Olishan se tylsää lähteä muualle ilman sitä. Eikä talvenkaan skippaaminen haittaa yhtään – ehkä seuraavasta sit nauttii kahta kauheemmin. 🙂
Tsemppii tsemppii, meikä samassa veneessä. Kesäkuinen Kallio kuitenkin jo hälisee mielessä.
Annika sanoo
Nyt nainen! Sä oot Ausseissa, jossa ihana kesä on vasta alkamassa – täällä on jo nyt ihan pirun pimeetä ja kylmää ja suurin osa ihmisistä on painunut kesän jälkeen takaisin talvikoloihinsa. Täällä on ehkä tuttua ja turvallista, mut voin luvata, että noin lyhyessä ajassa yhtään mikään Helsingissä ei tuu muuttumaan ja sen aikana sä oot viettänyt elämäs parasta aikaa maapallon toisella puolella. Niinkuin itekkin sanoit, niin saa olla onnekas kun on jotain mitä ikävöidä ja ennenkaikkea jotain minkä vuoksi palata takas kotiin. Ja sitä paitsi, Helsinkikin tuntuu aivan satavarmasti ton vuoden jälkeen ihanammalta kuin koskaan ennen (ellet jätä sydäntäs sinne vähän eteläisemmille lämpöasteille :-D).
Suomi oottelee täällä aina, käydään sillä välin kokemassa jotain vähän ikimuistoisempaa! ??
Nilla sanoo
Välillä on hyvä lohdutella itteensä kysymällä kavereilta minkälaista keliä siellä päin on – iisimpää, kun tietää että siellä on pimeetä ja kylmää haha! Ei tee mieli palata seuraavalla maitojunalla. Ja onneks maailma on nykypäivänä niin pieni, että loppujen lopuks toi yhteydenpitokin minne vaan on suhteellisen keponen homma!
Ja joo, tuskin se Helsinki siitä muuttuu, ehkä vaan omat näkökannat asioihin. Sehän se tässä superia onkin. Pitää silti yrittää vähän vältellä tänne rakastumista, että pääsee vielä joskus takasin kotikotiin. Onnee sulle kans siihen! Välillä kieltämättä meinaa sydän pakahtua kaikista uusista paikoista ja sepä se tässä vaarana onkin, että tänne jumahtaa kääks! Onnekkaat kuitenkin me, kun päästään näin ympäri maailmaa riekkumaan heh-heh! 🙂
Annukka sanoo
Olin vuoden verran ausseissa, siitä tosin useampia vuosia jo aikaa. Voin kertoa, että ei juuri omat suomi kaverit ollu mielessä, kun sinne joutuu rakentamaan uudelleen oman elämän, uudet ns. arkirutiinit, kaverit ja kuviot niin itsellä jäi yhteydenpito vähiin kun tekemistä riitti 🙂 lisäksi toki aikaero vaikuttaa yhteydenpidon vaikeuksiin.. kortteja lähettelin paljon, joissa kerroin kuulumisia koska kortteja on aina mukava saada ja lähettää. Lisäksi hyvät kaverit odottaa sua kotona kun tulet vihdoin takaisin, jos tulet. 😉 Kotoutuminen onkin sitten aivan toinen juttu, tarinoita riittää siitä kuinka elämä suomessa on tai ei ole mennyt eteenpäin mutta ennenkaikkea matka on muuttanut sua ihmisenä ja se miten sopeudut takaisin tänne kun kukaan ei ymmärrä mitä olet kokenut matkalla :)voisi kirjoittaa romaanin, heh. Hyvin sulla menee, aussila ihana paikka, jossa paljon saman ikäistä ja saman henkistä porukkaa niin pärjäät varmasti. Ja ainakin omasta kokemuksesta voin sanoa, että vaikka yksin lähdinkin, niin päivääkään en yksin viettänyt! Tsemppiä!! xx
Feel_ya sanoo
Feel ya! Ennen kuin lähdin puoleksi vuodeksi vaihtoon kävin edeltävät 6kk läpi aivan samoja tuntemuksia. Kun isä haki minut muuttolaatikoiden kanssa jouluksi maalle, purskahdin välittömästi itkuun kun auto suuntasi motarille pois Helsingistä. Isä siinä totesi, että miksi ihmeessä itket kun edessä on elämäsi seikkailu. Kun oli viettänyt joulun ystävien ja perheen kanssa niin tuli taas itkettyä elämän itkut lentokentällä. Ensimmäinen viikkokin meni vähän koti-ikävässä kärvistellen ja suunnittelin jo aikaistavani lentoja kotiin. Thank god I didn’t!! Kankeasta alusta huolimatta voin kyllä todeta, että en kadu mitään! Kuten isä minulle totesikin, olivat nuo 6kk yhdet tähän astisen elämäni ikimuistoisimmat.
Lopulta isompi shokki tulee palatessa. Mikään ei ole muuttunut, paitsi sinä itse! Se on oikeasti pelottavaa!
vh sanoo
Mukavuusalueen ulkopuolelle astuminen on aina sen arvosta. Mikään ei oo musta tyydyttävämpää ku huomata kasvanneensa ihmisenä. Ja niinku sä ja muut jo totesittekin, oot onnekas, et sul on jotain mitä ikävöidä. 🙂 Jos ees ehdit kotia ikävöidä.. ;o
Henna sanoo
Ja saat uusia ihania ystäviä!
hanna sanoo
Oon jotenkin todella innoissani tuosta sun reissusta! 😀 Ite suunnittelen vaihtoon lähtöä ja kun olen kerran aiemmin ollut vain 7vkoa poissa, ei useampi kuukausi tunnu juuri miltään ajatuksen tasolla. Toisaalta kun miettii, että tutusta arjesta ja poikakaverista joutuu olemaan niin pitkään poissa, hirvittää se hiukan. Jostakin koitan silti kasvattaa sen rohkeuden hakea vaihtoon ja kuten itekin sanoit, ei se suomi ja kotikaupunki muutu muutamassa kuukaudessa niin paljoa 😉
hanna
http://www.hannamariav.com
Laura sanoo
Beautiful, beautiful outfit!! <3 from Germany, Laura