Mä oon treenannut nyt viimeisen puolen vuoden aikana tosi ahkerasti – salilla on tullut käytyä lähes poikkeuksetta viitisen kertaa viikossa. Sain yhtäkkiä jotenkin tosi hyvän treeniflown päälle ja boksille menemisestä tuli sellainen joka päivään kuuluva rutiini, jota ilman tuntui siltä, että jotain tosi olennaista puuttuu. Se on ollut mulle sellainen oma pieni pakohetki arjesta, jonka aikana saa luvan kanssa heittää aivot narikkaan, unohtaa ihan kaiken päässä pyörivän ja keskittyä vaan ja ainoastaan tekemiseen. Voisin melkein jopa sanoa, että jäin siihen koukkuun!
Ennen Australiaan lähtöä aloin kuitenkin olla siinä pisteessä, että olin jatkuvasti tosi väsynyt yöunien pituudesta riippumatta ja säännöllisistä lepopäivistä huolimatta kroppa ei tuntunut palautuvan koskaan ihan täysiin voimiinsa. Olin tosi stressaantunut erinäisten asioiden vuoksi ja päässä liikkui niin paljon kaikkia juttuja, etten millään malttanut jättää tota niinsanottua henkireikääni yhtään useammaksi päiväksi kuin oli ”pakko”.
Mut sit tuli onneks aika lentää maapallon toiselle puolelle ja ottaa vähän puoliväkisinkin taukoa jokapäiväisestä treenistä – se oli nimittäin paras juttu vähään aikaan, vaikka aluksi pelkkä ajatuskin siitä ahdisti.
Kolmen viikon reissun päällä olon aikana kävin treenaamassa vaan yhden käden sormilla laskettavat kerrat ja se tuli tosi just nyt tosi hyvään tarpeeseen. Heti kotiinpaluupäivänä kipitin malttamattomana boksille ja matkaväsymyksestä sekä edellisten viikkojen epäsäännöllisistä (ja vähän epäterveellisistäkin) elämäntavoista huolimatta tunsin olevani täynnä ihan uutta puhtia. Siltikin, vaikka palasin juuri sopivasti piikkiviikolle, jolloin wodien aikana tulee mietittyä tavallista useammin, että miks hitossa kukaan rääkkää itteään näin vapaaehtoisesti 😀
Tästä oppineena aion jatkossakin kuunnella kroppaani vähän paremmin ja ottaa vaikka toisenkin lepopäivän ensimmäisen perään, jos tuntuu siltä – sitä on sitten vaan keksittävä jotain muita stressinlievitys- ja ajatuksistairtautumiskeinoja niille päiville. Skippasin eilisen ja toissapäivänkin treenit hyvällä omatunnolla kropan tuntuessa matkustuksesta uupuneelta ja menin sen sijaan pitkälle kävelylenkille haukkaamaan raitista ilmaa. Myös jooga vois olla tollaisille päiville hyvä vaihtoehto!
Päivän opetus: muista kuunnella kroppaasi, it’s the only you’ll ever have.
1
Rena sanoo
Wow, you are so well in shape! I love the sports look and the location <3
xx from Bavaria/Germany, Rena
Ella sanoo
Saatko leukoja?
Jennun sanoo
Sulla on aivan huikea kroppa! Vau! 🙂
Katariina sanoo
Vitsi tää on kun mun suusta! Mä kans huomasin treenaamisen muuttuneen suoritukseksi, mut en suostunut myöntää tätä itelle vaikka kroppa aneli paussia. Sit tuli monta reissua peräkkäin ja treeni jäi niiden jalkoihin. Nyt palanneena ja levänneenä treenaaminen tuntuu paremmalta kuin kuukausiin. Siispä annoin itselleni saman lupauksen kuin sinäkin.
Ja hei, super upeita kuvia!
Annika sanoo
Mulla se oli enemmänkin sellainen pakohetki kaikesta muusta siinä vaiheessa, kun elämässä oli ihan liikaa kaikkea päänvaivaa ja siitä aiheutui niinsanotusti sellainen pieni oravanpyörä. Päätä ei saanut tyhjäksi samalla tavalla sillon, kun et käynyt salilla vaan olit vaan kotona/kävelyllä/kavereiden kanssa yms. Mut reissut tuli tosiaan parhaaseen mahdolliseen saumaan! 🙂
Inkkuu sanoo
Moi Annika! Pakko tulla sanoo että oot saanu ihan hirveesti voimaa sun kroppaan ihan selkeesti pelkkien kuvien perusteella! Vau! Crossfit on niin mahtava laji
Lennu sanoo
Hieno postaus ja hyviä pointteja. Liikunta on hyvä asia ja stressiä lievittävä apu monesti, mutta niinkuin kaikessa muussakin, liika on liikaa. Sitten siitä liikkumisestakin voi tulla pakkomielle ja sitä kautta stressitekijä ja negatiivinen rutiini. Itse liikun säännölisesti, mutta pääasiallisesti venyttelen ja teen pitkiä lenkkejä koiran kanssa. Mielestäni kävely on yksi parhaimpia liikuntamuotoja. Saa raikasta ulkoilmaa ja sitä voi kävellä rauhassa tai reippaammin. Joskus hieman kauhistuttaa lukea näitä blogeja, jossa treenataan salilla 5-6x viikossa ihan äärirajoilla, onko se tervettä pidemmällä tähtäimellä. Mielestäni kävely, pyöräily, jooga ja lenkkeily on sellaisia juttuja mitä on helppo toteuttaa ja kroppa pysyy vuodesta toiseen mukana hyvin. Eikä muokkaudu liikaa, niinkuin crossissa tai fitness urheilussa. Noissa sitä tahtia on pidettävä, mikäli haluaa että tulos säilyy vuodesta toiseen ja uskon että monelle naiselle siitä on tullut stressaava pakkosuoritus. Varmaan moni nauttiikin, mutta epäilen että pidemmän päälle ei kukaan nauti ja jos jää kertoja väliin tulee morkkis. Sekin kertoo jo paljon. Mutta se on osa tätä suorituskulttuuria. Mikään ei riitä. Aika monelle kroppa on sanonut stopin kun on ylitreenannut. Julkisuudessakin on aika monta esimerkkiä. Hyvin toit Annika aiheen esiin. Rennosti liikkuen, mutta turha stressi ja pakkosuorittaminen pois.
Annika sanoo
Mä tarkoitin postauksessa lähinnä sitä, että tykkäsin lajista, jokapäiväisistä treeneistä ja niiden tuomasta ”arjen hengähdyshetkestä” niin paljon, etten malttanut pitää lepopäiviä enempää kuin oli ns. ”pakko”. Nautin silti jokaisesta sekunnista niin paljon kuin vaan suinkin pystyin, eikä treenien väliin jättäminen aiheuttanut minkäänlaista morkkista – ainoastaan sellaisen kummallisen ”mitäköhän sitä nyt oikein pitäisi tehdä” -fiiliksen.
Jokainen saa olla haluamaansa mieltä (tästäkin aiheesta), mutta mä en oo kovinkaan monessa kohdassa sun kanssa samaa mieltä. No, kai tän tekstin pystyi sitten ymmärtämään hyvin monella eri tavalla 🙂
Wendy sanoo
Mä treenasin ennen kanssa ihan liikaa, hyvä jos yhden lepopäivän viikossa pidin. Mun kaveri pt opetti mulle et käy vain neljä kertaa viikossa salilla ja max 2 päivää peräkkäin. Tee niin kova treeni et ei tee mieli mennä enempää. Arvaa oliko vaikeaa!? No kuitenkin totuin pikku hiljaa, tulosta syntyi, treenit maistu paremmin ja oli tehokkaampia. Elämäni paras opetus. Toinen on levon määrä. Yritän mennä ajoissa töiden jälkeen treenaamaan, illalla tulee uni paremmin ja nukun pidempiä yöunia.
Annika sanoo
Meillä on ohjelmoinnissa 3 treeniä + 1 lepo + 2 treeniä + 1 lepo per viikko ja toi on musta aika hyvä tahti! Ennen reissua tuli välillä skipattua ohjelmoinnin mukaisia treenejä ja tehtyä lepopäivinä omia, välillä vähän turhankin rankkoja settejä, joka verotti sitten aika paljon.
Ite kans kannatan mahdollisimman ajoissa treenaamista juurikin ton paremman unelaadun vuoksi 🙂
sari sanoo
Nyt en kyllä ei ymmärrä niten voit olla noin paljon lihonut vaikka urheilet kuitenkin paljon? Kannattaa varmaan pt:n kanssa katsoa ruokavalio kuntoon niin on treenistä hyötyä enemmmän! Valitettavasti niitä tuloksia ei tule vaan päin vastoin jos sitä sitten syö liikaa ja ajattelee että täytyy koska treenaa.. 🙂
Mirkku sanoo
No voi elämä sentään mikä kommentti! Just tämmösten esilletulojen takia nuoret (ja miksei vanhemmatkin) naiset sairastuu syömishäiriöihin kun ajatellaan, että pitäisi olla mahdollisimman rasvaton ja heti jos urheilullisessa kropassa on vähänkin rasvaa ja naisellisia muotoja, ollaan haukkumassa lihonneeksi. Mun mielestä Annika näyttää nykyään ihan törkeen hyvältä ja ennen kaikkea terveeltä ja vahvalta nuorelta naiselta, jolla tuntuu (blogin perusteella) olevan hyvä balanssi terveellisen syömisen ja herkuttelun välillä 🙂 Miksi kaikkien paljon treenaavien pitäisi noudattaa todella kurinalaista ruokavaliota, kun näkyviä tuloksia saa selkeesti muutenkin?
LiisaK sanoo
Höpö Höpö, sanon minä 😀
Annika sun kroppa on ihan huikeessa kunnossa, jatka samaan malliin! <3
Mia sanoo
Oikeesti? Lihonu? Ton terveemmältä ei vois ihminen näyttää. Harmittaa että media on muokannu ihmisten ajatukset siihen, että ainoo terve vartalotyyppi naisille on nykypäivänä joko anorektinen mallin vartalo tai fitness-kisoihin treenaava bodari. Urheilun ja liikunnan pitäis olla just se pääntyhjentävä pakokeino arjesta, se mistä tulee hyvä mieli. Ei sitä että pitää miettiä ja laskea voinko mä nyt ottaa lisää ruokaa vaikka jäi nälkä. Ammattiurheilijat on sitten asia erikseen.
Haba-kateus sanoo
Mitä hittoa, miten niin lihonnut? Mä ainakin nään näissä kuvissa terveen naisen joka on hyvässä kunnossa ja treenillä saanut vähän lihastakin kasvatettua – ja se näyttää vaan hyvältä! Mun mielestä on terveellisempää olla katsomatta ihan joka suun palaa ”että söisi oikein” ja ”saisi tuloksia”, jos treenaa vaan omaksi ilokseen ja hyvinvointinsa vuoksi, eikä mihinkää hiton fitness-kisoihin, joissa pointtina ei edes oo kunto tai hyvinvointi vaan ulkonäkö. Mediassa ja kaikkialla muutenkin ihan liikaa kaikkea ruokavaliojankkaamista. Kuunnelkaa kroppaanne – jos se tarvitsee lepopäivän, se on okei. Jos sen tekee mieli pitää vaikka pizzaperjantai, sekin on okei. Kohtuullisuudella ja maalaisjärjellä pääsee pitkälle. Mutta tod.näk. ton kommentin tarkotus tais olla yrittää vaan loukata…
ropsu sanoo
en ymmärrä mikä saa ihmisen ajattelemaan että on ok jättää tällaisia kommentteja 😀 sitä paitsi omasta mielestäni Annika ei näytä mitenkään lihavammalta ja vaikka näyttäisikin niin ei ole mun asia huomauttaa siitä…
riikka sanoo
Nyt en kyllä ymmärrä miten voi olla osalla ihmisillä noin huonot käytöstavat! Kannattaa varmaan vanhempien kanssa katsoa missä on menny pieleen, kun ei oo kasvanut kohteliaasti ihmiseksi, koska usko pois, kihteliaisuudesta on hyötyä enemmän. Ulosannin perusteella tulokset on tosi heikkoja. 🙂
anniina sanoo
Instan photoshopilla pakattu #fitnessbabes paska on ainaki uponnu suhun hyvin. Ehkä meet selaamaan niitä jotka on nälkiinnyttäny ittensä siihen pisteeseen että ne lihakset jotka on meillä kaikilla jokatapauksessa, näkyy, ja jätät tämän oikeasti vähän urheilleenkin, kauniin naisen rauhaan?
Emmi sanoo
Voi jösses lueppa mun kommentti tuolla alempana ni saat säkin jotain tietopohjaa päähäsi :DD
L sanoo
Hahah kertoo aika vinksahtaneesta kropan kuvasta jos kokee lihaksen saamisen lihomiseksi 😀
Kaisa sanoo
Wou oot upee ! 🙂 En voi kyllä muuta kun suositella joogaa just niille päiville kun ei raskas treeni iske mut jotain pientä haluis kuitenkin tehdä. Kun joogaan pääsee oikeesti sisälle niin se on ihan älyttömän rentouttavaa ja hyvä tapa myös palautuu aiemmasta rehkimisestä. Samalla kokonaisvaltasta kehonhuoltoo: kehittää notkeutta, voimaa, tasapainoa, keskittymistä ja sitä omaa henkistä oloo. Kotijoogailussa yks oma lemppari löytyy youtubesta, heitä hakukenttään Yoga with adriene, siinä aivan ihana ohjaaja ja hyviä treenejä, ilmaseks ! 8)
Nimetön sanoo
Kannattaa muistaa ennen että jälkeen treenien venytellä. Kiität tästä neuvosta vanhempana!
Anni sanoo
Hei!
Teksti kyllä pysäytti miettimään… Kyllä se keho aika usein yrittää kertoa, milloin pitäisi hidastaa tahtia, kun vaan malttaisi kuunnella sitä tarpeeksi ajoissa 😀 Itselläni on ollut todella kiireinen alkuvuosi ja väsymyksen laitoin vain pimeyden piikkiin ja kuinkas sitten kävikään.
Valtavan stressin vuoksi sairastuin ja jäin kahden viikon sairaslomalle. Pisti kyllä miettimään, että pysähtyykö sitä tosiaan vasta sitten, kun kroppa heittää totaalisesti kapuloita rattaisiin ja joutuu pakosta pysähtymään?
Lukisin mielelläni sinun ajatuksia stressistä ja omia rentoutumiskeinojasi! Joogaa olisi kyllä mahtava kokeilla, voisi toimia myös minulla!
Essi sanoo
Voi että, tiedän tunteen paremmin kuin hyvin! Mulla oli pari kuukautta sitten ihan sama juttu jumppien suhteen ja ne oli mulle niitä hetkiä, kun sain ihan omaa aikaa ja oikeesti ajatukset ihan muualle! Ja niinkuin sanoit – jos jonain päivänä ei sitä tehnyt, oli heti sellanen olo, että se joku puuttuu. Onneksi huomasin sen verran hyvissä ajoin ton, ettei vielä ollut toivoa menetetty ja pienen lepotauon jälkeen on taas lähtenyt jumpat hyvin rullaamaan! 🙂
essi-bltn.blogspot.fi
Sinii sanoo
Kiva postaus ja ajankohtainenkin:)
Itseäni jää kovasti harmittamaan, jos suunnitellut treenit joudun skippaamaan. Helposti kaikki onkin sitten pilalla:/ Erityisesti noin vuosi sitten salilla 4-6krt/vk + lenkki/kävely. Söin aivan liian vähän ja yöllä heräsinkin useampaan otteeseen nälkään. Kesästä eteenpäin puoli vuotta menikin suurin piirtein ilman liikuntaa ripauksella syömishäiriötä.
Onneksi joulun jälkeen löysin taas motivaation liikunnan ja hyvinvoinnin suhteen:)
Syön selvästi enemmän kuin vuosi sitten ja koitan mahdollistaa tarpeesi pitkät yöunet. Salilla noin 4ktr viikossa ja lenkillä kerta tai kaks(kevät kelit<3) Lepopäivät ovat kyllä erittäin tärkeitä/kevyemmät viikot. Toissapäivän salilla voimat olivat tipotiessään ja kaikki tuntui paaljon raskaammalta kuin viime kerralla. Muutamat päivät tässä meneekin rennommalla otteella:) Parissa kk tullut enemmän tuloksia kuin puolessa vuodessa erityisesti yläkroppaan 😀 Lihas kasvaa levossa ei salilla 🙂
Frida sanoo
Aaaaaivan Upeita kuvia 🙂 tommosissa maisemissa kun pääsis treenaamaan 🙂 odotan niin kesää et saan palata ulkotreenien pariin 🙂
insku sanoo
tää saattaa kuulostaa ihan super hölmöltä kysymykseltä mut miten sheivaat kainalot et ne on noin siistit :D:D kun itellä tulee just jtn punasii näppylöitä eikä todellakaan vois ottaa mitään kuvii mis näkyy kainalot 😀
Henrika sanoo
Ihana julkaisu, ja tosi laadukkaita kuvia. Toi kuva missä sulla on kädet ylhäällä on ihan super! Oot niin kaunis ja noi kädet!! Mukavaa alkanutta viikkoa ja kaikkea hyvää 🙂
Elli sanoo
Moikka! Ei nyt liity aiheeseen, mutta onko sulla vielä sitä Vilan ihanaa kimonoa mikä sulla oli Rooman kuvissa? 🙂 Jos on, niin oisiks halukas myymään sitä?
Annika sanoo
En oo valitettavasti ainakaan toistaiseksi myymässä sitä 🙁
Emmi sanoo
Näytät hyvältä!:) just toi mitä monet sanoo sun lihoneen saattaa tuntua siks koska sä oot paljon nostanu rautaa etkä tehnyt aerobista niinkään niin tottakai kroppa sillon myös kasvaa! Mutta tuo vaikka pitäisi lepopäiviä viikottain olisi hyvä myös pitää lepoviikkoja tai että reetaa rennommin ja seuraavalla taas kovemmin! Ei tuommoisella tahilla voi treenata, alussa tulee muutoksia mutta sen jälkeen et saa enää..:/
Annika sanoo
Ei huolta, me pidetään kyllä säännöllisesti ihan yhtälailla lepoviikkoja niinkuin myös niitä vähän raskaampia piikkiviikkoja, eli ei suinkaan treenata päivästä ja viikosta toiseen pelkkää maksimitoistoa yms 😀
Moi sanoo
Näytät todella terveeltä ja kauniilta!
Maija sanoo
Aivan superhyvä postaus! Kiitos inspiraatiosta sekä neuvoista ja muutenkin ihanista kuvista 🙂
Oona sanoo
Ihan mielettömiä kuvia! Ja se on kyllä taito osata kuunnella omaa kroppaa ja oikeasti jättää se kovin treeni väliin ja mennä juurikin esim. kävelylle. Hienoa, että pyrit jatkossa kuunteleen itseesi vielä enemmän!
Oot kyllä ainakin näin ulkopuolisen silmin kehittynyt paljon verrattuna viime vuoteen. Tulee itsellekin ihan sellanen lisäbuusti treeniin, kun näkee että muut kehittyy niin ehkä minäki sitte kun jaksaa treenata fiksusti ja pitää välillä niitä lepopäiviä.
Lotta sanoo
Härregud miten upeessa kunnossa oot! Terveen ja vahvan näkönen kroppa 🙂
Milla sanoo
Hyvä postaus Annika! 🙂 on ilo ollu seurata sun liikuntainnostusta, ja crossfit on kyl näköjään sellanen laji et se näkyy ulospäin, tosi hyvältä näytät nykyään mutta siis mulla oli kans kipeysputken jälkeen myönnyttävä, että rankka treeni on keholle kuitenkin aina stressitekijä ja siitä on vaan pidettävä taukoa välillä. Itellä toimii se, että joka 5. viikko pidän pelkän kehonhuoltoviikon 🙂
Liina sanoo
Olipas mielenkiintonen teksti! Itellä alkanu kans puolisen vuotta sitten kunnon sali-innostus ja kyl se vaan on koukuttavaa! Kaverit välillä sanookin et älä nyt kokoajan sinne salille mee ja kyllä itekin huomaa et ne on välillä oikeessa kun ei energia aina riitäkään niin hyvään treeniin.. Otankin nyt sun inspiroimana asiakseni kuunnella kroppaa vähän enemmän. Jooga vois olla kyllä fiksu vaihtoehto! Ja näytät muuten törkeen hyvältä!!
L sanoo
Upeita kuvia ja ihan huikeessa kunnossa oot! Mitä itseruskettavaa käytät tällä hetkellä? Tuntuu niin vaikeelta löytää sopivaa. 😀
K sanoo
Haha, vähän sama ongelma täälläkin 😀 Salitreeni ja spinning sun muut jumpat tuovat niin hyvän fiiliksen, että salilla tekisi mieli olla joka päivä hankkimassa se olo itselle + sen mukana tuomat tulokset. Itsekin oon nyt kärsinyt ihan törkeestä väsymyksestä – huomaa, ettei kroppa pysy vauhdissa mukana yhtään, vaikka mullakin perjantai ja lauantai on _aina_ lepopäiviä ja yleensä vielä joku muukin päivä. Auttaisikohan jotkut palautuseväät asiaan? Jos löytäisi jotain suht siedettävän makuista palautusjuomaa vaikkapa, niin asia voisi helpottua 😀 Sali on vaan niin loistava paikka nollata päästä kaikki typerät ja vähemmän typerät asiat…
Annika sanoo
Mul on ollu käytössä Sportlifen suklaanmakuinen Whey+ ja se on ollu musta (=palkkarien vihaajasta) tosi siedettävä, eikä yhtään jauhoinen!
Mut joo, sanoppa muuta 🙂
Tiina sanoo
Kaikista vaikeinta on pitää taukoa asiasta, jota rakastaa niin paljon ettei millään malttaisi 🙂
Inkku sanoo
Jestas kun näytät terveeltä ja hyvävointiselta kuvissa, kroppa kunnossa ja jotenki kuvat ihan hehkuu (muutenki ku muokkauksen ja puitteiden vuoksi)!!!
Tällaista esimerkkiä nuoret tarvii, just tällasta realistista suhtautumista omaan kehoon:)