Mä oon yleensä tosi huono muistamaan mitään merkkipäiviä ja nytkin onnistuin melkein missaamaan yhden, erityisen tärkeen sellaisen. Tää rakkaista rakkain blogi täytti nimittäin aika tarkalleen kuukausi sitten neljä vuotta! Oon ite siirtynyt blogimaailmaan jo seitsemän (?!?) vuotta sitten, mutta nykyisen blogin voimin ollaan porhallettu menemään nyt vähän reilut neljä vuotta. Ihan kreisi juttu. Ja miten paljon kaikki onkaan muuttunut näiden vuosien aikana?
Mä istuin eilen tovin jos toisenkin kone sylissä selailemassa blogini arkistoja ihan sieltä kaukaisimmasta päästä tähän päivään asti ja kokosin niistä teille ”pienen” koosteen. Kurkataanpa mitä se oikein pitää sisällään!
Vuonna 2012 mä olin elellyt täysin blogitonta elämää vuoden verran, kun pikkuhiljaa takaraivoon alkoi hiipiä ajatuksia oman nettipäiväkirjan jatkamisesta. Pohdin asiaa muutaman viikon omassa päässäni, kunnes viimeisen rohkaistuksen poikaystävältä saadessani avasin vanhan tyhjennetyn blogisivuni ensimmäistä kertaa piiitkiin aikoihin ja kirjoitin 28.3.2012 vähän tärisevin sormin uuden ensimmäisen postaukseni. Kirjoitin muutaman hassun lauseen, laitoin kylkeen pari puhelimella otettua kuvaa ja se säälittävä räpellys sai yllätyksekseni ihan hullun vastaanoton – vuoden hiljaisuuden jälkeen kyseiseen postaukseen tuli 114 kommenttia! Olin hämmentynyt siitä, että noinkin pitkän ajan jälkeen siellä ruutujen toisella puolella oli vaikka millä mitalla porukkaa. Ja no, siitä tää kaikki sitten oikeestaan lähti.
Vuoden 2012 mä painoin menemään lähinnä puhelimen rakeisten kuvien voimin, ennenkuin loppuvuodesta sain viimein hommattua uuden kameran. Ehkä teidän rakkaus puhelinkuviin on lähtöisin jo noilta varhaisilta ajoilta? 😀 En ehtinyt kirjoittaa uutta blogiani edes vuottakaan, kun saman vuoden lopussa siirryin jo Indiedaysin siipien suojaan ja täällä ollaan edelleenkin, kohta neljättä vuotta.
Vuosi 2013 vaihtui ja kuten kollaasien kuvien määrästäkin saattaa ehkä huomata, niin täällä oli silloin vähän enemmän nähtävää kuin ensimmäisenä vuonna 😀 Kevät liittyi hyvin vahvasti kouluhommiin – tuli käytyä elämäni viimeiset lukiokurssit, siirryttyä lukulomalle (jolla tuli tehtyä aika paljon muuta kuin sitä itseään…), kreisibailattua maailman hauskimpien penkkareiden vuoksi, stressattua ylioppilaskirjoituksista (ihan turhaan näin jälkeenpäin ajateltuna) ja mikä tärkeintä, juhlittua ylioppilasjuhlia. Se päivä on vielä tähänkin mennessä yks mun elämän parhaimmista ja se vapauden tunne 12 kouluvuoden jälkeen oli ihan käsittämätön. Huh, tulee oikein kylmät väreet sitä muistellessa!
Muutettiin kesän alussa upouuteen kotiin ja melkein heti sen jälkeen lähdettiin viikoksi paahtavaan Kreikkaan, jonka jälkeen palattiin nauttimaan Suomen kesästä. Myöhemmin syksyllä lähdin elämäni ensimmäiselle blogireissulle, kun matkustettiin ihanien tyttöjen kanssa Maybellinen vieraana New Yorkin muotiviikoille! Sitä reissua en unohda ikinä.
Ja kun muutamaa kuitenkin kiinnostelee myös vanhat rytkyt, niin täältä löytyy koostetta osasta vuoden 2013 asuja.
Pian oli jo vuosi 2014 ja uutta blogia oli tullut raapustettua vajaat kaksi vuotta. Vuoden ensimmäisessä postauksessa kerroin teille meidän uudesta pienestä perheenjäsenestä, joka oltiin haettu kotiin heti joulun jälkeen. Alkuvuosi meni blogin puolella monen mielestä varmasti turhankin koirapainotteisin merkein, mutta ekat kuukaudet koko meidän elämä pyöri kirjaimellisesti ton karvakaverin ympärillä ja sen huolehtimiseen totutellessa. Myöhemmin edessä oli yksi elämäni parhaista kesistä, jolloin käytiin rakastumassa Barcelonaan, festaroitiin minkä kerettiin, lähdettiin perheen tyttöjen voimin Berliiniin ja mökkeiltiin niin paljon kuin vaan mahdollista. Takaraivossa alkoi kolkutella pieni ajatus siitä, että muutaman vuoden jälkeen jonkinlaiset arkirutiinit voisi olla kivaa vaihtelua yksin koneella istumiseen, joten syksyllä mä hain (ja pääsinkin) osa-aikaduuniin vaateliikkeeseen. Sen tiimellykseen totutellessa loppuvuosi meni kuin silmänräpäyksessä!
Täältä löytyy muutama asu vuodelta 2014.
Vuosi 2015 oli tähänastisen elämäni ylivoimaisesti tärkein vuosi. Opettavainen sellainen. Vaikka vuoteen mahtui fiiliksiä ja tunteita niin laidasta laitaan kuin vaan mahdollista, niin se oli ehkä jopa elämäni paras vuosi. Tuli naurettua, pohdittua elämän oikeesti tärkeitä asioita, itkettyä, rakastettua, tunnettua epätoivoa, mietittyä tosi isoja juttuja ja tehtyä sitäkin suurempia päätöksiä. Pelotti ja jännitti, mutta hengissä ollaan edelleen.
Viime vuosi oli tosi matkustusrikas ja pääsin näkemään muutamien tuttujen paikkojen lisäksi mitä kauniimpia uusia tuttavuuksia: tuli käytyä sekä Thaimaan etelä- että pohjoisosissa, Roomassa, Tallinnassa, Pariisissa, New Yorkissa ja muutamaan otteeseen myös Tukholmassa. Sain uudesta työpaikastani mitä rakkaimman työporukan, jonka kanssa pidetään edelleen yhteyttä, vaikkei yhdessä enää työskennelläkkään. Pääsin nauttimaan aurinkoisesta loppukesästä mökillä ja vietin monta sairaan hauskaa festariviikonloppua parhaassa seurassa. Opettelin ensimmäistä kertaa elämässäni olemaan ihan yksin ja muutin uuteen kaupunkiin, joten loppuvuosi hujahti uudenlaiseen elämään totutellessa tosi äkkiä.
Blogimeiningitkin on muuttunut näiden kuluneiden vuosien aikana tosi radikaalisti. Ne on ammattimaistunut oikein salamavauhdilla, uusia on tullut kuin sieniä sateella, yleinen laatu on muuttunut lähes virheettömäksi ja kriittisyys omaa touhua kohtaan on kasvanut roimasti. Välillä tuntuu, että tässä ei meinaa pysyä muiden huiman nopeassa kehityksessä mukana, mutta toisaalta, miksipä sitä oikeestaan pitäiskään. Se kertoo kai ihan tarpeeksi, että teitä on siellä ruudun toisella puolella jatkuvasti kasvava – ja aiiivan jäätävä – määrä.
Tässä vaiheessa uskallan aika suurella varmuudella sanoa, että suurin osa mun blogiurasta alkaa olla jo takanapäin, mutta en vois olla yhtään kiitollisempi siitä mitä kaikkea tää on mulle antanut. Ikimuistoisia kokemuksia, lukemattomia ihania ystäviä, kymmeniä reissuja ympäri maailman, rakkaan työn, kullanarvoisia kontakteja tulevaisuuden varalle ja mikä parasta, värikkäästi kuvitetun päiväkirjan, jota taaksepäin selaamalla voi palata muistelemaan melkein mitä vaan päivää viimeisen neljän vuoden ajalta lähes minuutintarkasti. Priceless.
Kiitos siitä, että ootte sielä. Vieläkin. ??
0
Roosa sanoo
Upea, ihana, kaunis ja aito postaus. Just niin kuin sinäkin <3
Tipsu sanoo
Nyt vasta älähti itsellekin päähän, et herraisä, oon seurannu tätäkin blogia jo sen neljä vuotta.. oot aivan ihana!
T sanoo
Niin hassua, kun tuntuu että noi ekat postaukset ois tullu ihan vasta eilen! Varsinkin vuoden 2014 kuvat vaikuttaa niin tuoreilta ja tutuilta, hulluu miten aika lentää. Oot kyllä ihan alkuajoista asti ollu aina bloggaajien ykkönen ja tyyli-ikoni mulle, huippu materiaalia vuodesta toiseen! Oot kyllä jokasen henkilön ruudun takaata ansainnut. Keep up the good work ja ihanaa alkavaa kesää sulle!
Henna sanoo
Ihana postaus! Noita kuvia katsellessa tuli itellekin sellainen olo et hei eihän tästä kuvasta nyt paljon aikaa oo, mut hups, onhan vuodesta 2013 jo muutama vuosi 😀 Seurasin silloin aikoinaan jo sun ekaa blogia ja myös tätä toista alusta asti, oot upea tyyppi!!
nimi sanoo
Ihanaa kattoa noita vanhojakin kuvia välillä! 🙂 Noissa on jotenkin sellasta jännää tunnelmaa, kun itse oon seurannu sua jo sieltä ihan ensimmäiseltä
blogi ajalta asti! 😀 Toimit kyllä mulle ainakin noina aikoina tyyli inspiraationa, kun suunilleen samaa ikäluokkaa ollaan jne 🙂
Muistan kun lopetit sen ensimmäisen blogin jossain vaiheessa, ja kaikki kyseli Saralta, että millon palaat ja vastaus oli, että tuskin enää koskaan 😀 Kaikki oli ihan innoissaan sillonkun päätitkin alottaa taas tän blogin ja tässäpä sitä ollaan, monta vuotta sua seuranneena, edelleen tämä yksi lemppari blogeista! 🙂
Pinja sanoo
Mä oon seuraillut sun juttuja jo ihan sieltä ensimmäisestä blogista lähtien ja on ollut huippua seurata, mitä kaikkea bloggaaminen on sulle mahdollistanut ja kuinka blogikin on kehittynyt ja kasvanut sun mukana 🙂 Tää oli aivan ihana postaus, hullua miten nopeasti aika kuluu!
Laura sanoo
Nyt on kyllä ihan ällikällä lyöty olo kun tajusin kuinka monta vuotta oon blogias seuraillut! Nuo asukuvapostaukset ja kaikki tuntui niin tutulta että ei oo mahollista et ne on muutaman vuoden takaa… Jatka samaa rataa Annika, oot ihana:)
Katja sanoo
Ihan sama fiilis tuli, ihan kun ois nähny noi vanhimmat kuvat just viime vuonna. Aika vaan rientää 😀 vaikka tää blogi on muuttunut hurjasti, on tää lemppariblogi edelleen!
Elsi sanoo
Oot niin lemppari! Ollut oikeestaan jo sen neljän vuoden ajan…ihana postaus!
hanna sanoo
Mäkin oon neljä vuotta sua seuraillu ja edelleen ootan sun postauksia innolla! Sun blogi on kyllä yks parhaista, siitä huomaa kuinka panostat siihen, mut se on kans jotenkin tosi helposti lähestyttävä. Tykkään siispä, edelleen. Aurinkoa sun kevääseen Annika!
Rita sanoo
Annika! Olet ihana! Täälläkin 4 vuotta (herraisä ku aikarientää) seurannut! <3
Ella sanoo
Minäkin seurasin jo vanhaa blogiasi aikoinaan eli jo hetken tässä on tullut seurattua sun elämää 😀 Huhhuh, kun aika menee nopeesti…
Sun blogis taitaa olla ainoa, jota on tullut seurattua noin pitkään. Muuten lempparit on kyllä vaihdelleet elämäntilanteen mukaan, mutta sun blogis pysyy aina niissä ensimmäisenä luettavien joukossa. Kiitos siis sulle tästä mahtavasta blogista! 🙂
jannnni sanoo
Huhhuh, niin se aika vaan kulkee! Tuli vähän kateus noita sun hiuksia kohtaan 2014 kollaasin coca-cola -paita kuvassa 😀
Annika sanoo
Haha, no kuule, tuli täälläkin pikku kateus tota OMAA vanhaa tukkaa kohtaan! 😀 Kasvatusprojekti on onneks hyvässä vauhdissa!
Sanna sanoo
Tosi kiva postaus:-) ihana nähdä noita vanhoja kuvia!
Essi sanoo
Ei vitsit miten nopeesti aika menee, luin jo sitä sun ekaa blogia aikoinaan ja edelleen täällä ollaan eikä kyllästymistä vaan näy! Sun blogi on vaan niin omaa laatuaan, tosi laadukkaita kuvia yms mut silti välittyy vahvasti myös se aito ihminen blogin takana. Jatkaa samaan malliin! ?
Jonna sanoo
Ite oon tässä monesti lähiaikoina miettiny että kuinkahan kauan oo sun blogia seurannu. Sun blogi on se mitä oon seurannu siitä asti ku löysin sen, toisin ku monet muut blogit. Ihastuin ensisilmäyksellä ja tykkään tosi paljon vieläki. Näköjään oon reilut kolme vuotta jo seurannu sun blogia, aika juoksee kyllä hurjaa vauhtia 😀 kiitos sulle tosi paljon, katon sua tosi korkealle ylöspain ja oon saanu sulta tosi paljon inspiraatiota moniin asioihin, niin tyyliin ku liikkumiseenki ja matkakuumeen saan aina ku kattelen sun ihania reissukuvia 😀
Pinja sanoo
Hui kauhia! Just tajusin että oon lukenu sun blogia jo kolme vuotta ja aina on pysyny ehdottomana suosikkina. Kiitos sulle mahtavasta blogista! 🙂
Sari sanoo
Huhhuh nyt vasta tajusin, että mähän oon lukenut sun blogia jo monen monta vuotta!! Ja sun tyyli on kyllä parhaimpia mitä tiiän, tulee kyllä inspis laittaa vaatekaappi uusiks 🙂 Kivaa kesän odotusta!
K sanoo
Voi että kun aika kuluu! Oon lukenut sun blogia jo sieltä ihan alusta asti (eli jo 7 vuotta?! Hui)
Tää on vaan mun lemppareita <3
Julia sanoo
Ihana Annika 🙂 Oon kans lukenu jo sitä sun ihan ekaa blogia ja vieläkin täällä ollaan! Oot ihan superkaunis ja jotenkin niin fiksun ja järkevän olonen. Arvostan sua ihan hirveesti ihmisenä ja sun blogi on oikeesti ainoa, mitä oon jaksanu seurata. Harmi, että joskus tääkin blogi tulee päätökseensä, mutta tietty ymmärrettävää. Ihan parasta jatkoa sulle Annika, tuun varmasti seuraamaan tätä blogia ihan loppuun asti!
RO sanoo
Vitsi aika kyllä rientää! Oon itekkin seuraillu sua ihan alusta lähtien. 🙂 Sun blogissa on vaan jotain tosi aitoa, kiitos kun oot kirjoitellut tätä näinkin kauan!
Nimetön sanoo
Täällä yks joka seurasi aikanaan jo vanhaa blogia, ja lähes kaikki tämänkin postauksen kuvista on muistissa 😀 hyvin huomaa miten sun tyyli on kehittynyt vuosien varrella, sellasesta ”nää on nyt kaikilla päällä” -vaatteista enemmän sun näköisiin kledjuihin. Lempiblogihan tää on ollut jo monta vuotta, toivottavasti useampi vuosi olis vielä edessä!
Nimetön sanoo
Näytät joissain noista vanhemmista kuvista niin paljon siskoltas! 🙂
R sanoo
Ihana postaus! Aloin seurailee sun blogia sun ylioppilaaksi pääsyn aikoihin ja tuntuu että se oli ihan vasta! Tää blogi on ehdottomasti yks lemppareista, kiitos tähänastisesta<3
Iida sanoo
Ei vitsi, miten aika on kulunut! Oon ollu sun blogin lukija ihan ensimmäisistä postauksista lähtien ja täällä ollaan edelleen! 😀
sanni sanoo
En kestä <3
J sanoo
Aivan mahtavat kuvat 🙂 jatka samaan malliin! oot kyllä mahtava! 🙂 nimimerkillä jo 4v seurannut sun blogia ja aina yhtä innoissaan kaikesta uudesta
sanniiiis sanoo
Mä oon seurannu sua jo ihan alkuajoista lähtien, lähinnä pelottavaa kun tajuaa itse miten vanha nykyään on (ja oon vielä sua pari vuotta vanhempi!) jos on lukenut jonkun blogia jo kuus vuotta 😀 Mutta hei, mietin tätä jo silloin 4 (?) vuotta sitten ja mietin nytkin – sulle sopii ihan tajuttoman hyvin noi blondit, lämpimät raidat kasvojen lähellä, varsinkin kesällä ruskettuneen ihon kanssa!
Milla sanoo
Päivittelen muiden seurana, että huh! Oon kans seurannu sua sun iiihan ekoista kuukauksista asti, enkä ikinä oo vielä kyllästynyt (no ehkä vähän just tollon 2012 kun alotit blogin uudestaan, koska puhelinkuvat). Se on hassua miten jotkut kuvatkin muistaa, esimerkiks vuoden 2014 hattu-pitsipaita-asu on mulle jääny tosi hyvin mieleen.
Kiitos hyvästä blogista ja toivottavasti viimesen kappaleen ajatus blogi-urasta ei tarkota vielä hetkeen bloggaamisen lopettamista!
strawberrycake sanoo
Ihana postaus! <3
Oon seurannu sun blogii n. 2 vuotta ja se on paras blogi mitä oon lukenu. Odotan jokaista uutta postausta innoissani.Oot inspiroinu mua monissa jutuissa ja sun tyyli on ihan huikee ja vaikutat muutenki tosi upeelt tyypilt. Kiitos mahtavasta blogista!! Toivottavasti saan lukea blogiasi vielä jonkin aikaa! 😀
Roosa sanoo
Voihan herranjesta miten nyt tuntuu että aika on mennyt nopeasti, niin täällä netin maailmassa kuin muussakin elämässä. Miten pitkä aika voikaan tuntua näin lyhyeltä. Mä olen seurannut sun blogia lähestulkoon (ellen jopa aivan) alusta asti, jo siis sieltä alkuperäisestä blogista asti ennen sun ”blogilomaa”. Klisesti sanottuna muistan vieläkin sen hetken ja ilon kun tajusin että oot palannut kirjoittelemaan! Voi niitä pipojen, ruutupaitojen ja kangaskassien kulta-aikaa! Noita kuvia katsellessa ”muistan” kun oot postannut niistä! Yksikään ei oo mennyt ohi. Tuntuu, että sun Maybellin Nycin matkastakin olisi vain pieni tovi… Harvemmin, oikeastaan koskaan tulee kommentoitua, mutta täällä sitä roikutaan vieläkin! Joku sussa on, mikä pitää otteessaan ja saa mut aina lukemaan sun uudet postaukset ennen muiden omia, lemppari olet siis! 🙂 Kiitos!
Roosa sanoo
Ja se piti sanoa, että mä pidän sua jotenkin tän alan ”pioneerina” ja edelläkävijänä, vaikka tää blogiskene onkin räjähtänyt jotenkin nyt joka suuntaan. Blogien määrän, laadun, eri tyylien jne. osilta! Sun blogi on mun mielestä niitä harvoja ekoja, josta tää homma on lähtenyt käyntiin. Eikä suhun tylsisty, oot niin herttainen ja aito!
M sanoo
”Tässä vaiheessa uskallan aika suurella varmuudella sanoa, että suurin osa mun blogiurasta alkaa olla jo takanapäin –”
Siitä tietää, että oikeasti pitää jostain blogista, kun jää hieman haikeasti ajattelemaan tämänlaista lausetta. Mutta tottahan se tietysti on – ei mikään jatku ikuisesti.
Ihana postaus kaikin puolin, sillä itsekin olen pitkäaikainen lukijasi. On ollut, ja tulee aina olemaan, ilo seurata sun blogia 🙂
Hemppe sanoo
Herranen aika, mihin tää aika oikein rientää ?! Mä muistan nuo ekat kuvat vieläkin aika elävästi, mut onko siitä oikeesti jo neljä vuotta !! 😀 Jasiis et tiedäkään kuinka paljon oot inspiroinu mua ja jopa auttanut omalla tavalla. Suuri kiitos siitä sulle, ja keep up the good work girl ! ?
Essi sanoo
Täällä kans yks pitkäaikainen lukija, ja ihania muistoja herätti kaikki nuo kuvat!
essi-bltn.blogspot.fi
Nea sanoo
Ihana postaus, aito niin kuin aina! Sun postauksissa parasta on se aitous ja se fiilis mikä sen lukemisen jälkeen tulee. Tuli ihan kylmät väreet tätä koko postausta lukiessa. ? Minkä ikäinen olit kun aloitit blogia kirjottaa??
Piia sanoo
Kertakaikkiaan aivan ihana postaus! Oon seurannut sun blogia niin kauan kuin vaan jaksan muistaa, ja oot toiminut mulle niin tyyli-ikonina kuin myös lempibloggaajana – ja sitä olet edelleen! On ollut todella mukava seurata sun matkaa näiden vuosien saatossa 🙂
annikaaa sanoo
Ihana postaus!?
Porkkana sanoo
Apua! Tätä postausta lukiessa tajusin että minäkin olen sun blogias jo kolme-neljä vuotta seuraillut. 😀 kamalaa, pitäis vissii hankkia elämä 😀 keep up the good work!
Annika sanoo
Apua, muistan nuo vuosien 2013 ja 2014 kuvat ku eilisen! Miten aika meneekin niin nopeasti?