title image

Annika Ollila

Treffi-ilta ja muita viikonloppujuttuja

 

 

 

 

 

Mukavan yksinkertainen viikko takana. Muutamat edeltävät viikot on olleet mulle vähän vaikeampia, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että rauhallisen tasapainoinen fiilis on taas löytymässä ja alan jälleen olemaan oma itseni. Lukan epämääräinen vatsapöpökin meni luojan kiitos jo menojaan, joten silläkään ei tarvitse enää vaivata pientä päätä. Oon niin pirun kova stressaaja, että kaikki ympäristön muutokset vaikuttaa muhun tosi voimakkaasti ja niitä on sattunut viime aikoina vähän tavallista enemmän, mutta nyt kaikki alkaa taas palautumaan normaaleille raiteilleen.

 

Lupasin viedä poikaystävän synttäreidensä kunniaksi illalliselle ja tänään se vihdoinkin tapahtuu. Itse synttäreistähän on jo reilut kolme kuukautta (kuka näitä laskee?), mutta vasta nyt sain aikaiseksi järkätä oikein kunnon treffi-illan pidemmän kaavan mukaan – ensin mennään leffaan katsomaan Crazy Rich Asiansin ja sen jälkeen suunnataan vähän myöhäisemmälle illalliselle Farangiin. En oo pitkään aikaan laittautunut sen kummemmin, mutta tänään voisin yrittää panostaa pikkuisen  enemmän! Täytyy varmaan alkaa jo pikkuhiljaa valmistautumaan, mikäli haluun saada etuhiukseni ojennukseen – niiden kanssa taiteilu vie nimittäin vielä tässäkin vaiheessa yllättävän paljon aikaa ja faktahan on, että tukka harvoin asettuu aloilleen silloin, kun sitä todella yrittää. Parhaimmalta se näyttää luonnollisesti silloin, kun yksikään ylimääräinen silmäpari ei oo sitä näkemässä.

 

Olin kirjoittamassa, että sen kummempia viikonloppusuunnitelmia meillä ei ookkaan, kunnes bongasin viikon takaisesta postauksesta lähes identtisen lauseen. :-D Puhuttiin alustavasti, että huomenna ois voinut lähteä piiitkästä aikaa ulos (en kykene edes muistamaan milloin se ois tapahtunut viimeksi, eli ilmeisesti aika kauan sitten), mutta sen suunnitelman kohtalo jääköön vielä toistaiseksi arvoitukseksi. Oon nykyään niin mukavuudenhaluinen mummeli, että kotisohva, oma sänky ja täydellisen elinvoimainen sunnuntai houkuttelee välillä vähän liikaakin. Toisaalta voisi kyllä olla kiva lähteä vähän pyörähtämään ihmisten ilmoille…

 

Puuhastelen tässä läppärin ääressä vielä hetkisen, ennen kuin oon valmiina vapautumaan viikonlopun viettoon. Ajattelin yrittää viettää kokonaisen tietokonevapaan viikonlopun ja keskittyä pelkkään elämään itsessään, sillä se tuntuisi just nyt hyvältä. Oon yrittänyt päästä jatkuvasti lähemmäs sitä, että pystyisin pitämään viikonloput täysin konevapaina, mutta liian usein löydän itseni tilanteesta, jolloin en ehdi tai malta sitä tehdä. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa…

 

Mukavaa lokakuun ensimmäistä viikonloppua. <3

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

knit Bik Bok // pants Mango // sneakers Vans // hat Brixton

 

 

Kuvat: Anni Korhonen

 

 

Arkiruokasuosikki: sitruunainen piri piri-kana

 

 

En oo pitkään aikaan jakanut täällä reseptejä, vaikka niistä aina kovasti tykätäänkin, mutta haluaisin yrittää kunnostautua sen suhteen. Meidän keittiössä kokeillaan ahkerasti erilaisia juttuja (kiitos aiheesta kiinnostuneen kumppanin), mutta valitettavan harvoin ohjeet kuitenkaan näkee päivänvaloa. Tätäkään reseptiä en oo tullut koskaan jakaneeksi, sillä epäkuvauksellisesta annoksesta ei oo saanut kovinkaan mairittelevia kuvia, mutta nyt ajattelin antaa mennä – vaikka annoksen kauneus onkin monesti puoli ruokaa, niin useimmiten ne vähän vähemmän kauniit annokset saattaa yllättää.

 

Tällä kertaa vuorossa on tosiaan meidän ylivoimainen arkiruokasuosikki, eli sitruunainen piri piri-kana – helppo, herkullinen ja nopea ruoka, joka ei petä koskaan. Resepti on alunperin poikaystävän äidiltä peräisin, joka on tehnyt vastaavaa kokonaisesta kanasta, mutta me käytetään broilerin koipireisiä niiden helppouden vuoksi. Suosittelen myös käyttämään ihan oikeita piri piri-chilejä vastaavalla nimellä myytyjen, kaikkea mahdollista sisältävien mausteseosten sijasta, jotta mausta tulee varmasti toivotunlainen.

 

 

 

 

 

 

 

 

Tarvitset ainoastaan:

 

kanan koipireisiä

sitruunan

kanaliemikuution

piri piri-chilejä oman maun mukaan (n. 6-10)

vettä

 

 

Pese broilerista tarvittaessa marinaadi huolellisesti pois ja aseta kanat vuokaan. Purista sitruunan mehu lihan päälle, murenna kanaliemikuutio ja hiero molemmat tasaisesti lihan pintaan. Ripottele ja hiero päälle myös murskattu piri piri (muista pestä kädet huolellisesti sen jälkeen) ja laske vuoan pohjalle muutama sentti vettä. Paista 200 asteisessa uunissa noin 45 minuuttia ja kastele kanat liemellä 10-15 minuutin välein. Tarjoile riisin kanssa ja valuta riisin päälle vähän vuoan pohjalle kertynyttä kanalientä. Voilá!

 

Jos et tiedä mitä kokkaat tänään, niin kokeile tätä. Et tuu pettymään.

 

 

 

 

Hei lokakuu!

 

 

 

 

 

Tervetuloa, lokakuu.

 

Alkusyksy vierähti ohi nopeammin kuin ehdin edes kissaa sanoa ja tän kuun aikana syksy alkaa hiljalleen kääntymään jo alkutalven puolelle. Lämpimät kesämuistot on vielä kristallinkirkkaana mielessä, mutta kaapista saa kaivaa jo paksua takkia sekä hanskoja pysyäkseen iltakävelyllä lämpimänä, maa alkaa värjäytymään puista varisseista lehdistä oranssiksi ja ensimmäiset pakkasasteetkin saattaa hiipiä arkemme osaksi ihan lähiviikkojen aikana. Meidän papalla on tapana kirjoittaa Facebookiin vuodesta toiseen huvittavia päivityksiä niin kesäloman kynnyksellä kuin syksylläkin ja eilen sieltä tuli taas jo tutuksi käynyt fraasi: sehän on ensi kuun jälkeen jo joulukuu. Ihan tottahan se pappa puhuu, mutta ei nyt kiirehditä vielä aikansa edelle…

 

Mun lokakuu tulee olemaan tehty kiireettömyydestä, sitrushedelmistä, yhteisistä hetkistä ja aamunsarastuksen aikaan tehdyistä treeneistä. Kotona puuhastelusta, muhkeista pipoista, uusien reseptien kokeiluista ja ääneen naurattavista podcasteista. Kokonaisvaltaisen rentouden tavoittelusta, keskittymismusiikista, höyryävästä chai latesta ja agilitytreeneistä Lukan kanssa. Koleista syyssateista, lukuisista kynttilöistä, sämpylöiden leipomisesta ja yksistä hautajaisista. Valokuvauksesta, uusien tapojen omaksumisesta, erilaisista äänikirjoista ja puhelinvapaista illoista. Virkistävistä ulkoilupäivistä, pohdiskelusta, lämmittävästä auringonpaisteesta ja jonkun uuden kokeilemisesta. Ylimääräisistä vitamiineista, haaveilusta, kiinnostavista elokuvista ja kuramaton hankkimisesta.

 

Mä pidän uusista aluista – oli kyseessä sitten uuden päivän, viikon, kuukauden tai vaikka ihan kokonaisen vuoden aloitus. Se vähän jännittynyt uuden tuntu saa mulle aina hymyn huulille ja tuntuu siltä, kuin edessäni olisi täysin tyhjä aukeama, jolla voin tehdä ihan mitä ikinä vaan haluan. Harvoinhan se uuteen kääntynyt päivä oikeesti mitään mahtipontisempaa merkkaa, mutta se tietynlainen tunne on kutkuttava. Se sellainen, jolloin tunnet itsesi ihan himpun verran energisemmäksi, inspiroituneemmaksi ja motivoituneemmaksi. Ja tunnet edes hetkellisesti, että pystyt, ainakin melkein, mihin tahansa.

 

Toivottavasti loppusyksy kohtelee meitä kaikkia hyvin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

coat NLY (*here) // jeans Bik Bok // knit R-Collection // bag & Other Stories // beanie NLY (*here) // sneakers New Balance

 

 

Kuvat: Jenni Rotonen

 

– Postaus sisältää *mainoslinkkejä –