title image

Annika Ollila

Mitä ystävyys on mulle?

 

 

 

 

Sitä, että toiselle voi soittaa, kun riemastuttaa tai ahdistaa ja ystävä on aina valmiina kuuntelemaan. Ja mikä tärkeintä, sama pätee myös toisin päin.

 

Sitä, että saa olla juuri sellainen kuin on, vaikka se olisikin jonain päivänä kiukutteleva äkäpussi. Ystävä ymmärtää kyllä.

 

Sitä, että vaikka sen ylläpito ei olisikaan päivittäistä yhteydenpitoa, niin molemmat tietävät sen olevan silti olemassa.

 

Sitä, että toinen pysyy vierellä myös niitä vuoren kokoisia ylämäkiä kohdatessa ja yrittää silloinkin tehdä matkan vähän kevyemmäksi kulkea.

 

Sitä, että toista arvostaa ja kunnioittaa, vaikka elämänkatsomus, mielipiteet ja näkökulmat olisivatkin välillä toisistaan poikkeavia. Samaa mieltä ei tarvitse olla, mutta ymmärtää kyllä.

 

Sitä, että toisen vieressä voi istua hiljaa tekemättä mitään ja olla tuntematta oloaan oudoksi. On ihanaa olla välillä tekemättä yhtään mitään, kun sen tekee yhdessä.

 

Sitä, että yhdestä ainoasta sanasta tai merkitsevästä katseesta voi saada päivän parhaat naurut. Oudot jutut on yleensä niitä kaikkein parhaita.

 

Sitä, että haluaa toiselle hyvää, antaa toiselle hyvää ja myös saa toiselta hyvää – tasavertaisesti. Se on kaiken aa ja oo.

 

Sitä, että ystävä tietää susta ne kaikkein ärsyttävimmätkin puolet ja rakastaa sua niistä huolimatta. Kukaan meistä ei oo täydellinen, mutta voidaan silti olla täydellisiä toisillemme.

 

Sitä, että voit lähettää toiselle kymmenen minuutin ääniviestin ihan milloin tahansa, eikä se jää koskaan huomiotta. Välillä tekee vaan mieli puhua ja vaikka se tapahtuisikin monologina, niin oloa helpottaa jo pelkkä tietoisuus siitä, että ystävä kuuntelee – viestin pituudesta tai sen yksitoikkoisuudesta riippumatta.

 

Sitä, että ystävien välillä voi olla tuhansia kilometrejä ja jopa vuosiakin, mutta ystävyys on silti siinä. Ystävyyttä on lukuisissa eri muodoissa ja se voi olla aivan yhtä ihanaa myös ilman päivittäistä yhteydenpitoa tai säännöllistä näkemistä.

 

Sitä, että me olemme valinneet toisemme osaksi elämiämme – oli se sitten tahallaan tai puolivahingossa. Valinneet kuitenkin ja päättäneet pitää toisemme mukana elämän eri vaiheissa.

 

Sitä, että vaikka se on yksilöllistä ja jokaisen kanssa hieman erilaista, niin kaikkia ystävyyssuhteita yhdistää eroavaisuuksista huolimatta se, että ne on meille tärkeitä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Luin joskus jostain, että ystävät ovat kuin elämän kaasu, jarru, turvavyö sekä pitkät valot samassa paketissa ja se oli musta täydellisesti sanottu.

 

Ihanaa ystävänpäivää jokaiselle ystävälleni ja myös kaikille teille, jotka koen jollain oudolla tapaa tietynlaisiksi ystävikseni, vaikken oo suurimman osan kasvoja nähnytkään. Halusin vaan sanoa, että arvostan teitä kovasti. <3

 

 

 

Borta bra men hemma bäst

 

 

 

 

Ja niin se paripäiväinen laskettelureissu vaan hujahti ohi ennen kuin ehti edes kissaa sanoa!

 

Meidän Tahkon minireissun ajankohta oli vähän kaksipiippuinen. Pahin sesonkiaika ja hiihtolomien tuoma kävijäpiikki on vasta tuloillaan ja sen vuoksi kylä oli jopa yllättävänkin tyhjillään. Rauhallisissa rinteissä sai lasketella ihan omissa oloissaan, mäessä vastaantulleiden tyyppien lukumäärä oli lähes kahden käden sormilla laskettavissa ja välillä tuntui jopa siltä, kuin oltaisiin oltu autiossa hiihtokeskuksessa keskenämme. Hiljaisemmalla kaudella on kuitenkin myös varjopuolensa, sillä kun haluttiin lähteä eilisten keilausskabojen jälkeen viimeisen iltamme kunniaksi ulos syömään, niin melkein mikään ravintoloista ei ollut auki ja kolmen epäonnistuneen yrityksen jälkeen päädyttiin nälkäisinä lähikylän pizzeriaan. Oltaisiin myös haluttu käydä ajamassa jääkartingkisa tänään ennen kotiinlähtöämme, mutta koko toiminta taisi olla tauolla suurempaa kävijäpiikkiä odotellessa. Anyways – koska vietettiin suurin osa ajastamme mökissä hengaillen ja ruokaillen, päiviemme aktiviteetit koostuivat lähinnä siitä laskettelusta, eikä bailaaminen ollut meidän agendana, niin superrauhallinen kylä oli loppujenlopuksi oikein positiivinen yllätys.

 

Tällä hetkellä istun jo kotisohvalla konetta naputtelemassa, sillä kotiuduttiin hetki sitten takaisin Helsinkiin. Napattiin Luka kotimatkalla hoidosta mukaan (koirat ei olleet tervetulleita meidän mökkiin) ja nyt meidän pieni jengi on taas kasassa. Ei syöty koko päivänä oikein mitään pieniä napostelueväitä lukuunottamatta ja nälkä kasvoi jo niin kovaksi, että kauppareissun ja itse kokkaamisen sijaan päädyttiin tilaamaan sushia suoraan kotiovelle ja niiden pitäisi saapua perille ihan näillä näppäimillä.

 

Vaikka meidän mökkireissu olikin ihanan virkistävä piristys arjen keskelle, niin pakko silti myöntää, että borta bra men hemma bäst. <3

 

 

 

 

 

 

 

 

Laskettelulaskiainen

 

 

 

 

Terkut Tahkolta! Me tultiin tänne eilen viettämään rentoa lasketteluviikonloppua. Ei jaksettu enää eilen illalla lähteä rinteeseen, vaan vietettiin ilta mökissä sairaan hauskoja pelejä pelaten (vinkit niistä löytyy postauksen lopusta!) ja yhdessä kokkaillen. Tänään päästiin puolestamme itse asiaan, kun lähdettiin heti aamupäivästä rinteeseen miltei vuoden tauon jälkeen. Lautaan totuttelu vaati kieltämättä vähän aikaa, sillä edellisestä kerrasta on vierähtänyt jo tovi, mutta suuremmilta haavereilta vältyttiin ja nyt en malta oottaa, että päästään heti huomenna laskemaan lisää. En oo koskaan aiemmin ollut Tahkolla, mutta ainakin ensinäkemältä tää vaikuttaa oikein mukiinmenevältä paikalta ja rinnevalikoimakin on varsin potentiaalinen! Meidän aiemmat laskettelureissut on sijoittuneet yleensä Leville ja Rukalle, mutta oli kiva, että päädyttiin nyt kokeilemaan jotain ihan muuta. Ja oli myös aika ihanaa, että koko päivän autossa istumisen sijaan perille oli kotoa vaan reilut 400 kilometriä, joten tänne viitsii lähteä hyvin esimerkiksi pitkäksi viikonlopuksi ilman, että puolet matkasta menee matkustamiseen.

 

Oltiin suunniteltu menevämme tänään kylpylään, mutta koko päivän ulkoilu vei kaikista mehut ja pidetään tänäänkin koti-ilta. Meidän sunnuntai-illan ohjelmassa on kokkausta, saunomista, niitä samaisia pelejä sekä aikainen nukkumaanmeno, jotta jaksetaan lähteä huomennakin ajoissa rinteeseen.

 

Toivottavasti teidänkin laskiaissunnuntai on ollut rentouttava. Palataan pian!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

PS: Pelivinkki x 2!

 

Viimeisessä kuvassa näkyy siskon vinkkaama That’s you! -niminen seurapeli Playstationille, jossa puhelimet yhdistetään koneeseen ja peliä pelataan niitä käyttäen. Välillä siinä on pelaajiin liittyviä kysymyksiä (tyyliin kuka viettäisi vuodenvaihteen todennäköisimmin sohvalla herkutellen), välillä vuorossa on kuvien imitoimista ja välillä taas piirrustuskilpailuja. Toinen suosikkipelimme on Jungle Speed, jota pelaten on vietetty monet illat perheemme kesken ja josta näkyy pätkä myös eilisessä Insta Storyssani. Se on eräänlainen korttipeli, jossa etuna on tarkkaavaiset silmät ja nopeat refleksit. Mikäli pelit on teille ennestään vieraita, niin suosittelen lämpimästi tutustumaan niihin: kumpainenkin takaa nimittäin naurusta kipeät vatsalihakset!