title image

Annika Ollila

Luurin läpi: viikko 29 & 30

 

 

 

 

 

1. Näistä maisemista ei ehtinyt saada viikon aikana tarpeekseen. Tosin en tiedä, että saisikohan niistä koskaan?

 

2. Paahtavaa helleaaltoa seurannut 10 asteen tuulispäivä tuntui niin vilpoisalta, että päälle tuli kerrostettua melkein kaikki rinkasta löytyvät vaatteet – oli fleecejä, kevyttoppatakkeja, karvahuppareita ja sadetakkeja päällekkäin. Eipä ainakaan tullut kylmä.

 

3. Jokailtainen kokkaushetki. Otettiin kotoa mukaamme pussillinen valkkaria, jota oli kiva nautiskella aina iltaisin!

 

4. Levähdystauko kesken Lukan ensimmäisen patikointiretken.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

1. Matkalla Kvalvikan rannalle, jonne pääsee vaan patikoimalla. Monet ottaa biitsille teltat ja muut yöpymisvarusteet mukaan, mutta me käytiin siellä vaan kääntymässä.

 

2. Pitkän kävelyn jälkeen Luukas oli niin uupunut, että normaalin edessäviipottamisen sijaan se taapersi autolle meidän perässä välillä pysähdellen, joten herra sai viimeisten metrien pituisen sylikyydin.

 

3. Tossa oli niin hyvä olla, että olisin voinut napata peiton päälleni ja nukahtaa yöunille.

 

4. Tällainen oli mun jokailtainen munapäälookki, sillä halusin suojautua kaikilta vähäisiltäkin hyttysenpuremilta. :-D Viehättävä, vai mitä?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

1. Välistoppi Svolværin sympaattisessa kylässä, joka on Lofoottien suurin kaupunki. Käytiin siellä jo toistamiseen, sillä mun piti ostaa uusi muistikortti katkenneen tilalle.

 

2. Kaikkein kuumimpana päivänä ei voitu tehdä oikein mitään, sillä Luka-raukka kärvisteli kuumuuden kanssa ihan toden teolla, joten päädyttiin pistämään eräretkeily muutaman tunnin paussille ja käytiin poikaystävän synttärien kunniaksi syömässä herkullisimmat koskaan maistamani simpukat Bacalao -ravintolan tuulisella terassilla.

 

3. En meikannut koko reissun aikana kertaakaan ja iho kiitti!

 

4. Uusi päivä, uusi kävelyreitti. Tässä kuvassa oltiin Unstadin reunalla matkalla haikille, joka jouduttiin lopulta keskeyttämään sadekuuron aiheuttamien vaarallisten olosuhteiden vuoksi. Tuolla vaelteli muuten sadoittain lampaita, joten noi vuoriston kävelyreitit oli ajoittain kuin yksi iso lampaankakka-miinakenttä. :-D

 

 

 

 

 

 

 

 

 

1. & 2. Löydettiin erään kävelymatkamme varrelta peilityyni vuoristolampi ihan pilvien rajasta. Vähän harmitti, että oltiin juuri tuona päivänä jätetty drone matkasta, mutta upealta se näytti noinkin!

 

3. Otettiin mukaan kunnon ruuan lisäksi myös vähän herkkuja, kuten tämä sipsipussi, jonka avasin vasta viimeisenä iltanamme. Sanoinkin sitä tehdessäni, etten oo varmaan koskaan aikaisemmin ollut noin pitkään samassa tilassa avaamattoman sipsipussin kanssa, sipsifriikki kun oon. :-D

 

4. Noi kirkkaat luonnon värit Norjassa on ihan käsittämättömän upeita.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

1. Siskojen perinteinen kesäpäivä Linnanmäellä. Oon rakastanut pienestä pitäen mitä hurjimmissa laitteissa juoksemista, mutta vuosi vuodelta alan huomata, ettei pääni enää kestäkkään kaiken maailman kieputtimia ihan samalla tavalla kuin ennen… Kävin nyt ensimmäistä kertaa elämässäni mm. Kehrässä ja meinasi yrjö lentää.

 

2. Tää parhaillaan vallitseva helleaalto on hellinyt meitä viime viikkoina ihan kunnolla. Maailmankirjat taitaa olla sekaisin, kun meillä suomalaisilla on kerrankin ollut tällainen oikeesti paahtava kesä. :-D

 

3. & 4. Torstai-illan viettoa Allas Sea Poolilla, kun käytiin fiilistelemässä Fenne Lilyä sekä José Gonzálesia. <3

 

 

 

 

 

 

 

 

 

1. Kävin pitkästä aikaa kampaajalla ja oli jo korkea aikakin. Postauksen ensimmäisestä kuvakollaasista saattaa huomata, että latva oli ehtinyt kärventymään jo varsin oranssiksi, mutta nyt väri on taas tasaisempi ja olokin tuhat kertaa freesimpi. Kiitos luottokampaajani, eli Salon Camun Paulan! <3 (*Kampaajakäynti saatu veloituksetta.)

 

2. Se raudoilleni kohtalokas lounas, joka olisi ehkä kannattanut jättää syömättä. :-D

 

3. Vielä viime viikolla mun koivet näytti edes jokseenkin katseenkestäviltä – tällä hetkellä niissä on yhteensä 27 (!) kutisevaa ja punoittavaa hyttysenpuremaa. Mitenköhän näiden paranemista voisi edesauttaa, etten raavi sääriäni verille?

 

4. Seurakoira-Luka ja rantapäivä Porvoon saaristossa. Löydettiin tollainen ihana pikkuruinen saari, jossa ei ollut meidän lisäksi ketään muuta ja viihdyttiin siellä melkein koko lauantaipäivä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

1. & 2. Kesän ensimmäinen kunnon mökkiviikonloppu sattui viime viikonlopulle! Veneilyä, grillailua, muutamakin eri saari, auringonpaistetta, noin 75 miljoonaa hyttystä, saunomista sekä uimista linnunmaidolta tuntuvassa merivedessä – niistä oli meidän viikonloppu tehty.

 

3. & 4. Nää on niitä ihania päiviä, joita muistellaan lämpimästi talven kylmimpään ja pimeimpään aikaan. (Ja ehkä jo vähän ennenkin sitä.)

 

 

 

 

 

Heinäkuun parhaat

 

 

 

 

 

Podcast: Nonsense by Alexa ja Linda on varmat naurut takaavaa taustahelinää kävelylle tai vaikkapa siivouksen ajaksi. Kovin moni vastaava ei jaksa kiinnostaa, mutta tästä en jätä jaksoakaan väliin. Jos ette oo vielä tutustunut tohon ja kaipaatte elämäänne jotain helppoa kuunneltavaa (joka muuten kuulostaa siltä, kuin olisit mukana ystävysten keskustelussa), niin tää on the juttu!

 

Sarja: Blacklist, löytyy Netflixistä. Päätettiin käydä paljon suosituksia saaneen sarjan kimppuun vihdoin, kun kaikki muu alkoi olla läpikäytynä ja ahkerankin katsomisen jälkeen sitä on jäljellä vielä montakymmentä tuntia. Parasta on hyvät sarjat, joissa on oikeesti kunnolla katsottavaa sen sijaan, että koko tuotanto olisi katsottu yhdessä lyhyessä illassa läpi.

 

Meikki: Originsin Ginzing Tinted Moisturizer suojakertoimella 40. Sain kyseisen tuotteen aikanaan testiin ja tykästyin siihen niin, että oon sittemmin hankkinut jo kaksi uutta samanlaista. En käytä näin kesäisin lainkaan meikkivoidetta, vaan levitän kasvoille edellämainittua kosteusvoidetta, sipaisen nenänpieliin sekä silmänalusiin hieman peitevoidetta ja lisään vielä lopuksi vähän aurinkopuuteria ja/tai poskipunaa. Kevyen raikas kesälookki, joka toimii aina.

 

Ihotuote: Kasvoille tarkoitettu kosteussumute, jota voi suihkia huoletta meikinkin päälle raikastamaan kesämenojen kuivattamaa ihoa. Kaapista löytyy muutamakin vastaavanlainen tuote (näitä tuntuu alkaneen ilmestymään eri merkeille kuin sieniä sateella), joista suosikkini on L’Occitanen Fresh Moisturizing Mist.

 

Biisi: Disclosuren Ultimatum. Yksi kappaleista, joka tulee varmasti muistuttamaan kuluneesta kesästä pitkään. (Ja joka soi Bassoradiolla nykyään joka ikinen kerta radion avatessani.)

 

Ruoka: Mikä vaan ulkona syöty. Lähipuistoon roudatut lounasvermeet, teltan pystyttämisen jälkeen valmistettu retkiruoka tai herkullinen annos suosikkiravintolan terassilla – kaikki maistuu vähintään tuplasti paremmalta, kun syöminen tapahtuu pihalla.

 

Herkku: Amppari! Tänä vuonna mehujäät on menneet helleinfernon vuoksi heittämällä kermajäätelöiden ohi ja pakastimestamme löytyykin aina laatikollinen Amppareita. Se vaaleanpunainen osa on ihan taivaallisen hyvää, mutta kirpeämpi keltainen täydentää sitä juuri sopivasti.

 

Juoma: Passionhedelmän makuinen Rubicon -limu. En juo kamalasti limsoja, mutta tätä voisin litkiä valehtelematta litroittain ja aina läheisessä Aasia-kaupassa käydessämme ostoskoriin onkin pakko napata vähintään muutama tölkki. Mun Redbull -riippuvuus on tätä menoa pian Rubicon -riippuvuus, mutta kumpikohan olisi pienempi paha…

 

Esine: Suuri tornituuletin, jonka olemassaolosta oon ollut viimeisen viikon aikana erityisen kiitollinen. Tuulettimeen liittyy muuten huvittava tarina: 6-vuotias pikkusiskoni oli muutama vuosi takaperin myymässä mulle viiden euron arvalla voittamaansa tuuletinta kahden euron kolikolla. Yritin varmistella tulevalta bisnesnaiselta, että ootkohan nyt kuitenkaan tästä ihan varma, mutta diili oli hänen mielestään juuri hyvä. Maksoin siskolle lopulta kympin – joskin niillä kahden euron kolikoilla, joiden suurempi lukumäärä tuntui lapsesta tärkeämmältä kuin yksi ainoa seteli – ja vaikka viime kesänä en joutunut purkamaan sitä paketistaan kertaakaan, niin tänä vuonna se on tullut kahta kovempaan käyttöön.

 

Kirja: Laura Mannisen Kaikki Anteeksi. Ostin tänä kesänä BookBeat -sovelluksen pitkän tauon jälkeen ja kirjojenkulutukseni kasvoi sen myötä eksponentiaalisesti. Kuulokkeista pauhaava musiikki on vaihtunut yhä useammin äänikirjaan ja raitiovaunumatkatkin tulee käytettyä e-kirjan lukemiseen. Kiinnostavien kirjojen listani pitenee tasaiseen tahtiin ja seuraavaksi ajattelin laittaa kuunteluun Mark Mansonin kirkuvanoranssin The Subtle Art of Not Giving a F*ckin.

 

Vaate: Keväällä hankkimani vihreä kukkamekko, josta on tullut kuukausien kuluessa varsinainen turvavaate – vedän sen päälle niinä hetkinä, jolloin en keksi mitään päällepantavaa ja myös niinä, jolloin haluan tuntea itseni nätiksi. Vierastin aluksi sen avonaisuutta, sillä en oo tottunut pitämään kovin antavia yläosia, mutta hihat ja pitkä helma tasapainottaa avonaista kaula-aukkoa sopivasti.

 

Moka: Vaihdan aina tiistaisin uudet Invisalign -muotit suuhuni ja niin tein tälläkin viikolla. Päivä oli reissustapaluun vuoksi kiireinen ja ohjelmassa oli deadlinen lisäksi muunmuassa eläinlääkärikäynti. Mentiin Na’am Kitcheniin pikaiselle lounaalle, jonka ajaksi laitoin raudat servetin väliin kuljetuskotelon unohduttua kotiin. Ruokailun jälkeen lähdettiin tukka putkella Vantaalla sijaitsevalle eläinlääkäriasemalle ja perillä huomasin, että laukustani löytyikin vain alamuotti ylähampaiden muotin loistaessa poissaolollaan. Yritin etsiä puuttuvaa muottia joka paikasta tuloksetta ja lopulta jouduin hyväksymään sen, että olin epähuomiossa heittänyt sen ravintolan roskikseen. Note to self: älä enää ikinä käytä servettiä rautojen väliaikaisena säilytyspaikkana, vaan muista kantaa muoteille tarkoitettua koteloa aina mukana.

 

Paikka: Laakea kallio veden äärellä, mielellään mahdollisimman hiljaisella sijainnilla. Ei oo sen voittanutta.

 

Hetki: Toinen aamumme Norjassa. Heräsin kuudelta silmälappujen alta pilkistävään auringonpaisteeseen, vedin joka-aamuisen puhelimenselailuhetken sijaan hupparin samantien päälle ja astuin teltasta kirpeän raikkaaseen ulkoilmaan. Lähdin Lukan kanssa käppäilemään muutaman metrin päässä sijaitsevalle valkohiekkaiselle rannalle auringon paistaessa siniseltä taivaalta, kun ympärillä oli hipihiljaista, eikä missään ollut ristinsielua. Viileästä säästä huolimatta koko kropan valtasi lämmin onnellisuudentunne, enkä voinut kuin ajatella, että tätä haluan elämääni lisää.

 

Tunne: Vapaus. Tää kesä on ollut monestakin syystä elämäni parhaimmistoa, mutta osasyy siihen on ollut tietynlainen rauhallinen vapaudentunne. Kuten aikaisemminkin kirjoitin, niin elämäni ensimmäisen kesäloman pito oli parhaita päätöksiä aikoihin ja sen ansiosta oon onnistunut irtaantumaan arjen stressistä ihan uudenlaisella tavalla. Toivon, että pystyn säilyttämään edes osan tästä seesteisyydestä vielä syksynkin tullen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

4000 kilometrin jälkeen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Grunnførfjorden, Nordland, Norja.

 

 

Terkut kotisohvalta! Melkein 4000 ajettua kilometriä, lähes 60 autossa istuttua tuntia ja Lukan suuri seikkailu on nyt takana päin. Vaikka nautin eräilymatkastamme telttailuineen ja kaiken maailman retkiruokineen kovasti ja olisin voinut jäädä tien päälle vielä muutamaksi lisäpäiväksi, niin pakko myöntää, että oli myös mukavaa rojahtaa omalle sohvalle uuvuttavan pitkän ajopäivän sekä kunnon suihkun jälkeen. Kovin montaa asiaa en ehtinyt roadtrippimme aikana ikävöimään, mutta yksi niistä oli suihku. (Toinen puolestaan kaikki vihreä lautasella, siis muukin kuin suolakurkku.) Ihanaa olla kotona!

 

Nyt mieli on rentoutuneen tyhjä, muistovarastot entistäkin rikkaammat ja kovalevy ennätysmäisen pullollaan toinen toistaan tunnelmallisempia reissukuvia. Vietin suurimman osan kesälomastani täysin ilman kameraa, mutta Norjassa kuvausinnostus puski päälle koko kesän edestä – kenties kyseessä oli ennennäkemättömän upeat maisemat, kenties ehkä seura, jossa tunsin oloni maailman kotoisimmaksi. Mitä se sitten olikaan, niin se tuntui joka tapauksessa ihanalta ja toivonkin, että sama inspiroitunut olo jatkuisi vielä pitkälle syksyyn.

 

Meidän reissumme vaikutti kiinnostaneen monia, sillä siihen liittyviä postaustoiveita on sadellut kymmenittäin ja nyt kotiuduttuamme pääsen vihdoin käymään niiden kimppuun. Luvassa on ainakin infopakettia, pakkausvinkkejä vähän pidemmälle telttaretkelle ja juttua koiran kanssa retkeilystä.

 

Postauksen kuvat on napattu viimeisinä Norja -hetkinämme, kun käännyttiin huvin vuoksi vähän pienemmälle (eli melkein yhden auton levyiselle kaksikaistaiselle) rantatielle ja löydettiin sattumalta mitä mielettömin keidas. Satuttiin rannalle juuri laskuveden aikaan, jolloin karannut turkoosi vesi paljasti altaan vaaleana hohtavat hiekkasärkät ja näkymästä tuli ympäröivine vuorineen vielä entistäkin vaikuttavampi. Käärittiin housunlahkeet polviin, kahlattiin säärenkorkuisessa vedessä läheiselle särkälle ja Luka kirmasi rantahiekka pöllyten niin kovaa rallia, että pelkäsin sen pyörtyvän pian onnellisuudesta. En osannut ennen tätä reissua edes haaveilla, että lyhyen ajomatkan päässä voisi näyttää tältä, mutta niin se vaan toden totta on. Luonto on niin ihmeellinen.