title image

Annika Ollila

Se täydellinen löytö

 

 

 

 

Tänään on se päivä, kun me lähdetään! Nää reissua edeltävät päivät on ollut aikamoista haipakkaa, sillä useamman viikon poissaoloa varten on ollut jopa yllättävänkin paljon valmisteltavaa, mutta nyt aletaan olemaan jo loppumetreillä, enkä meinaa enää pysyä maataviistävissä pöksyissäni. To do -lista on lyhentynyt kovaa vauhtia ja tälle päivälle on onneksi jäljellä lähinnä vaan kotoa käsin hoidettavia askareita, vaikka yhdelle skannausreissulle täytyykin lähteä ja kotiavain kiikuttaa ystävälle. Olin muuten varautunut siihen, että joutuisin vielä tänään lähtemään metsästämään sopivaa mekkoa perjantaisiin juhliin, sillä viikkoja sitten tilaamani paketti oli hukkunut johonkin matkan varrelle (ensimmäistä kertaa elämässäni – milläköhän todennäköisyydellä se tapahtui juuri tällaisessa tilanteessa?), mutta eilen sain sen onnekseni viimeinkin käsiini, enkä oo hetkeen ollut minkään paketin saapumisesta niin helpottunut. Pieni juttuhan se olisi lopulta ollut, vaikka se ei olisikaan löytänyt perille, mutta tämä lopputulos helpotti tätä lähtöstressiä huomattavasti.

 

Mä istun parhaillaan keittön pöydän ääressä ryystämässä treenin jälkeistä aamiaistani ja ajattelin tulla julkaisemaan nämä viimeviikkoiset kuvat kuulumisten ohessa, ennen kuin siirrytään vähän toisenlaisille leveysasteille. Noi kuvissa näkyvät pitkät housut oli nimittäin todella toivottu löytö, sillä tollaisia pidemmän mallisia (ja vieläpä oikein istuvia) pöksyjä on ollut hankala löytää, koska useimmat vastaavista on mitoitettu lähinnä minivyötäröisille huippumallivartaloille. Housujen tilaaminen netistä on muutenkin lähes poikkeuksetta riski, sillä ne on vaatekappale, joita on hankala ostaa sovittamatta, mutta tällä kertaa kävi tuuri – pöksyt istuu vyötäröltä täydellisesti, ei jää reisien kohdalta liian napakaksi ja on vielä juuri sopivan pituisetkin. Ne sopii hyvin tällaiseen arkisempaan tennariasuun yhdistettynä, mutta menisi näppärästi myös vähän juhlavammin esimerkiksi korkojen ja lyhyemmän paidan kanssa. Mietin ensin ottavani ne reissuunkin mukaan, mutta taidan kuitenkin sittenkin täyttää laukkuni vähän kesäisemmillä vaatekappaleilla…

 

Mutta nyt täytyy laittaa kone ainakin toistaiseksi kiinni ja alkaa hommiin. Sunnuntaisen introverttiyttä käsittelevän postauksen kommentit (kiitos niistä! <3) odottaa vielä vastauksiaan, sillä tuollaisiin ajatuksella vastaaminen vaatii kunnolla aikaa, mutta lupaan yrittää tehdä sen mahdollisimman nopeasti.

 

Palataan taas pian!

 

PS: Koodilla ANNIKA25 saatte muuten Nelly.comista -25% alennusta sunnuntaihin 22.4. asti! Koodi ei käy muutamiin merkkeihin, mutta mikäli esimerkiksi Vansit on ollut ostoslistalla näin kevään kynnyksellä, niin kannattaa ehdottomasti käyttää alennus hyödyksi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jacket NLY (*here) // shirt Selected Femme (*here) // pants Vero Moda (*here) // sunnies Ray Ban // sneakers Adidas

 

Kuvat: Anni Korhonen

 

 

– Postaus sisältää mainoslinkkejä – 

 

Luurin läpi: viikko 14 & 15

 

 

 

 

1. Oli jo korkea aika laittaa tukka kuntoon! Koko olemus on tuntunut sen jälkeen niin paljon freesimmältä, kun harmahtava tyvikasvu ei oo enää viiden sentin pituinen ja kulahtaneista latvoistakin napattiin pitkästä aikaa hapsut pois.

 

2. Yhdet kaupungin parhaista burgerista löytyy Sörkästä, Social Food Burgerjointista. Paikan parmesaaniranskikset on myöskin vertaansa vailla, mutta toi burgeri on niin mehevä, että jo pelkästään silläkin saa mahan täyteen. Toinen suosikkini on Bites Vallilan Green Standard!

 

3. Julkaisin Instagramissa tämän kuvan oheen tekstin, josta pidän kovasti: ”Life advice: always be the best person you can be. Be kind even when you’re tired. Be understanding even when you’re angry. Do more than you’re asked and don’t ask for anything in return. Don’t silently expect anything either. Listen when someone talks and really listen too, don’t just think of how you’ll reply. Tell people that you love them and that you appreciate them. Go out of your way to do things for others. Be the greatest person you can possibly be and when you mess up, make up for it in the next moment or minute or day. Never spend your time trying to prove to anybody that you’re great, your actions will speak for themselves. If someone doesn’t see your light, don’t worry: like moths, good people are attracted to flame and to light and eventually they will come.”

 

4. Tän kuvan lähetin keskustelussamme työhuoneen tytöille kysyäkseni, josko kuvan koiraherra saisi liittyä mukaan tuparihulinoihin. Ja kuten varmaan arvata saattaa, niin kukaan ei pystynyt sanomaan tuolle katselle ei. :-D

 

 

 

 

 

 

 

1. En juo lainkaan kahvia, mutta nää on mun (not so) guilty pleasure… Reilu kuukausi takaperin blogissa vilahti Red Bull-tölkki, jonka kyseisen firman edustajat olivat pian bonganneet ja sen seurauksena sain kotiovelleni jättimäisen lähetyksen erimakuisia Red Bulleja. Se oli heittämällä yksi parhaista yllätyksistä aikoihin! :-D

 

2. Maa oli sateesta märkä ja lämpötilakin oli pudonnut yön aikana huomattavasti, mutta kadun varressa esillä olleet värikkäät kukkakimput oli ihana kevään tuulahdus ankeaan aamuun.

 

3. No ne ripset! Kirjoitin lash liftistäni enemmän täällä.

 

4. Lounastreffit Jannin kanssa. Aika kuluu niin vikkelään, että edellisestä kerrasta oli vierähtänyt yhtäkkiä jo puoli vuotta! Vieläkin muuten huvittaa muistella niitä aikoja, kuin maistoin kuivaa kiinalaisbuffan “sushia” ensimmäistä kertaa ja se oli niin karmeaa, etten uskaltanut maistaa sushia seuraaviin vuosiin ollenkaan, sillä nykyään se on mun lempiruokia. Mutta tässä tapauksessa paikalla todellakin on väliä – en esimerkiksi tilaisi ResQ-palvelun kautta sushia enää kertaakaan, sillä saatiin viimeksi tosi nahistuneet setit, jotka oli selvästi olleet jääkaapissa lähes viikon verran. Palvelun tarkoituksena on toki vähentää hävikkiruokaa, eikä sen voi olettaakkaan olevan ihan vasta tehtyä, mutta tossa ei ollut kyse enää pelkästään siitä. Yhhh.

 

 

 

 

 

 

 

1. Oon tehnyt alkuvuoden ajan Instagram-yhteistyötä Alpron kanssa ja viime viikolla käytiin maistamassa vastalanseerattuja kasvipohjaisia jäätelöitä tollaisessa jätskibaarissa. Olin rehellisesti sanottuna hieman skeptinen niiden suhteen, sillä monet maistamani kasviperäiset jäätelöt on ollut koostumukseltaan tosi “lohkeavia” ja jopa vetisenkin makuisia, mutta näitä en olisi valehtelematta erottanut tavallisesta. Hasselpähkinä-suklaa oli mun suosikki.

 

2. En vaan voi liiaksi hehkuttaa tätä näkyä. Virkistävää vaihtelua pitkän talven jälkeen.

 

3. …vaikka vielä toissaviikolla ei voinutkaan olla varma siitä miltä ulkona näyttää aamulla sälekaihtimet avatessa, sillä muutamaan kertaan vastassa oli tällainen näky. :-D No, Luka ainakin nautti lumentäyteisistä päivistä täysillä!

 

4. Tältä näyttää mun gourmet-aamiainen lähes joka päivä: puuroa sekä mummon vadelmahilloa, appelsiini (tai smoothie, jos jääkaapista löytyy vähän enemmänkin tarvikkeita) ja iso pullollinen vettä.

 

 

 

 

 

 

 

1.-2. Perjantaina vietettiin tosiaan afterworkejä meidän työhuoneella, kun kokoonnuttiin sinne ensimmäistä kertaa koko porukan voimin. <3 Lukakin pääsi tosiaan mukaan matkaan ja silminnähden nautti huomion keskipisteenä olemisesta sekä lukuisista rapsuttajista.

 

3. Pelattiin muunmuassa seurapeliä, josta Elisa kirjoitti hetki sitten blogissaan – sen ideana on piirtää kaverin kirjoittamasta lauseesta kuva, taittaa ensimmäinen lause piiloon ja antaa lappunen seuraavalle, jonka täytyy puolestaan kirjoittaa lause siitä mitä piirretyssä kuvassa tapahtuu. Tosta on kuulemma myös lautapeliversio nimeltä Huhupuhetta, mutta se toimii varsin hyvin myös “kotikutoisena” versionakin. Lämmin suositus tän kokeilemiselle, sillä naurut on ainakin taattu! Harva tarina pysyi noin oikeilla raiteilla loppuun asti. :-D

 

4. Vähän illemmalla vein Lukan kotiin ja siirryin toiseen seurueeseen juhlimaan vähän synttärimeininkejä. Käytiin syömisen lisäksi myös muutamilla, mutta väsymyksen iskettyä painuttiin hyvissä ajoin kotiin nukkumaan.

 

 

 

 

 

 

 

1. Mulla on kotikokkailujen kanssa sellaisia kausia, jolloin jumitun johonkin ruokaan ja teen sitä jatkuvasti, kunnes lopulta kyllästyn, enkä syö sitä enää aikoihin uudelleen. Tällä hetkellä jumiutumisen kohteena taitaa olla vuohenjuustosalaatti, joita oon syönyt lounaaksi harva se päivä. Se on vaan niin helppo vaihtoehto, sillä salaatin kasaamisessa menee ainoastaan muutama hassu minuutti ja kastikkeeksi sopii ihan vaan balsamico!

 

2. Tää jaksaa hymyilyttää kerta toisensa jälkeen. Otettaispa vastaava käyttöön useammassakin kaupassa.

 

3.-4. Lopetin mun viikon sunnuntai-iltaisella rentoutuskellunnalla, jota jännitin hieman etukäteen, sillä aiemmat kokemukseni oli olleet varsin vaihtelevia. Se osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä eilinen kellunta oli helposti paras tähän menneistä kokemuksista! Aika ei tuntunut missään vaiheessa liian pitkältä ja tuntui muutenkin siltä, kuin olisin ollut heti alusta asti tismalleen oikeassa mielentilassa. Myös toi sunnuntai-ilta ajankohtana oli mulle hyvin sopiva, sillä ne on aina niin rauhallisia päiviä, että sellaisen jäljiltä on tuhat kertaa helpompi päästä seesteiseen mielentilaan. En ois paljon parempaa viikon päätöstä voinut toivoa.

 

 

 

 

Introvertin tasapainon tärkeydestä

 

 

 

 

Viime viikolla mulla oli päivä, joka oli harvinaisen täynnä sosiaalista kanssakäymistä. Aamupäivästä istuin kolme tuntia kampaajan penkissä rupattelemassa, melkein heti sen jälkeen ystävä tuli useammaksi tunniksi luokseni kylään ja pian treffien päättymisen jälkeen lähdin toisen ystäväni kanssa syömään. Päivä oli mukava, mutta iltaseitsemältä kotiin päästessäni olin lopen uupunut – en mistään fyysisesti aktiviteetista, sillä en ollut tehnyt koko päivänä mitään mitään kävelyä raskaampaa, vaan koko päivän jatkuneesta aktiivisesta sosialisoimisesta. En olisi halunnut jättää sitä väliin, sillä rakastan viettää aikaa ystävieni seurassa, mutta mulla tuntuu olevan sitä varten varattuna vain tietty määrä energiaa per päivä.

 

Viihdyn tänä päivänä yksin paremmin kuin koskaan aiemmin ja tarvitsenkin reilusti omaa aikaa ylhäisessä yksinäisyydessäni päivittäin. Toisille rentoutuminen ja akkujen lataus tarkoittaa brunssia kaveriporukan kesken, lenkkiä parhaan ystävän kanssa tai tanssimaan lähtemistä muutamien kavereiden voimin, kun taas osa meistä tarvitsee kunnon yksinoloa saadakseen voimavarat takaisin maksimimääriin. Mäkin rakastan brunsseja, ystävien tapaamista ja ulkona käymistä, mutta ne on silti asioita, joilla en pystyisi täyttämään vapaa-aikaani, sillä kirjan lukemiselle, yksinään lenkkeilylle, tv:n katsomiselle, urheilulle ja pelkälle hiljaisuudellekin on oltava tilansa.

 

Monien mielikuva introvertistä on vielä nykypäivänäkin varsin stereotypinen: introverttien ajatellaan olevan hiljaisia, erityisen ujoja, sisäänpäinkääntyneitä tyyppejä, jotka kärsii ehkä jopa jonkinasteisesta sosiaalisten tilanteiden pelosta. Sellaisia, jotka ovat luonteeltaan vähän erakkoja, eivätkä välttämättä kaipaa sosiaalista kanssakäymistä laisinkaan. Meitäkin on kuitenkin moneen lähtöön – esimerkiksi mä koen olevani luontaisesti tosi sosiaalinen, helpostilähestyttävä ja omaan tosi hyvät keskustelutaidot, vaikka uuvunkin sellaisissa tilanteissa nopeasti ja kaipaan aikaa palautumiseen. Pidän tietynlaisesta small talkista ja pitkistäkin keskusteluista, mutta en puolestani voi sietää pitkiä aikoja ihmispaljoudessa tai esimerkiksi yleisön edessä puhumista, sillä pelkkä ajatuskin huomion keskipisteenä olemisesta saa kämmenet hikoamaan.

 

Oon oppinut ymmärtämään introverttiyttä kunnolla vasta viime vuosina ja sen ansiosta oon myös oppinut hyväksymään sen, että kaikkien meidän sosiaaliset tarpeet on hieman erilaiset – siinä missä ekstrovertti saattaa kuvitella, että tuntisin itseni yksinäiseksi, koska en vietä kaikkea vapaa-aikaani ihmispaljouden ympäröimänä, niin mä puolestani nautin ihan suunnattomasti siitä ajasta, jonka saan viettää pelkässä hiljaisuudessa ilman kenenkään muun seuraa. Se on tuonut mukanaan paljon hyviä juttuja, sillä koen esimerkiksi kehittyneeni kirjoittajana viettäessäni rutkasti aikaa itsekseni pohdiskellen, tarkkaillen sekä ajatuksiani ylös raapustaen. Se on itseasiassa myös asia, josta huomaan nopeiten mikäli oon änkenyt kalenterini liian täyteen menoja – silloin mulla ei jää tarpeeksi aikaa omalle pohdiskelulle, ajatus ei meinaa kulkea kunnolla, eikä kirjoituskaan ota luonnollisesti onnistuakseen.

 

Oon pohdiskellut tätä asiaa viime päivinä erityisen paljon, sillä samaista sosialisointipäivää seuranneena iltana asia tuli puheeksi myös superekstrovertti-poikaystäväni kanssa. Siinä missä mä oon tyyppi, joka tarvitsee reilusti aikaa ilman muiden seuraa voidakseni toimia täydellä potentiaalillani, niin hän voisi puolestaan mennä viipottaa aamusta iltaan, ystäväporukasta toiseen ja ainoastaan voimaantua kaikesta siitä kanssakäymisestä. Oon myös saanut ajoittain osakseni varovaista ihmettelyä siitä miksen vietä enempää aikaa ystävieni seurassa tai erinäisissä tapahtumissa ns. social butterflynä ja joutunut muutamaankin kertaan selittämään, että mun on parasta olla juurikin näin. Unelmapäivääni kuuluisi aikaista aamuherätystä seurannut koiran kanssa tehty lenkki vielä heräämäisillään olevassa kaupungissa, salitreeni oman itseni kanssa ilman yhtäkään ääneen sanottua sanaa, lounashetki ystävän kanssa ja seuraavat kuusi tuntia hiljaisuudessa konetta naputellen, ennen kuin kumppani palaa illalla töistä kotiin ja päivän viimeiset tunnit vietetään yhdessä. Sopiva tasapaino on tärkeintä.

 

 

Kuulisin mielelläni, että mitä ajatuksia aihe teissä herättää? Koetteko olevanne ekstroverttejä, introverttejä vai kenties jotain siltä väliltä? 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuvat: Svante Gullichsen