title image

6 x random fakta

dsc_2658

 

// Oon koukussa tomaattisipulileipään ja mun on pakko saada ainakin yksi (krhmm…) sellainen joka päivä. Kyseessä on siis käytännössä bruschetan tavalla valmistettu ruisleipä, jonka päällä on pieneksi silputtua tomaattia, punasipulia, oliiviöljyä ja pippuria. Poikaystävä arvostaa tätä addiktiota ja mun jatkuvaa sipulinhajuista hengitystä kovasti.

 

// Tykkään pyöräillä etenkin näin kesäisin, sillä kahden renkaan päällä pääsee niin vikkelästi paikasta toiseen ilman turhia odotteluja, mutta vaan lyhyitä etäisyyksiä mulle tuttuihin paikkoihin. Helsingin keskustan autoteillä pyöräily hirvittää mua nimittäin edelleen ja mun sydän alkaa pamppailemaan tuhatta ja sataa, kun mietinkin Kallion Kurvin bussikaistoilla henkeni edestä polkemista. Yyyyyyyhhh.

 

dsc_2712

 

// Mun toisen etuhampaan alareunasta on lohjennut pienenpieni palanen. En tiedä milloin tai missä se on tapahtunut (ilmeisesti Indonesian reissulla ollessani?), mut koska se on niin pieni, niin en oo saanut aikaiseksi paikata sitä, vaikka se näkyykin aika selvästi. Ehkä seuraavalla hammaslääkärireissulla (eli ei ikinä t: hammaslääkärikammo_95).

 

// En oo hetkeen luonut pienintäkään ajatusta meidän tv-tasolla makaavalle pleikkarille, kunnes pari viikkoa sitten ostettiin upouusi Crash Bandicoot, joka on yhtään liioittelematta maailman paras pleikkapeli ja se oli menoa sitten. Odotin pelin ilmestymistä valehtelematta varmaan kaksi kuukautta, sillä oon pelannut samaisen pelin vanhempaa versiota sormet ruvella joskus lapsena ja sain kunnon nostalgiaryöpyn, kun tää uutukainen on ihan tismalleen sama peli, mutta vaan uudemmilla grafiikoilla. Huippua!

 

dsc_2734

 

// Nukun lähes joka yö ainakin osan yöstä epämukavassa ja luonnottomassa asennossa, sillä Luka kömpii keskellä yötä sänkyyn mun paikalle, eikä mulla oo sydäntä käskeä sitä takaisin lattialle :-D Juhannuksen mummolareissulla pienellä vuodesohvalla nukkuessamme Luka vei mun paikan niin röyhkeästi, että nukuin aamun viimeiset tunnit sikiöasennossa jalkopäässä. Joo joo, “se on vaan eläin”, mutku…

 

// Oon aika varmasti nähnyt unta Taffelin uusista cheese ballsien tyylisistä sipsipalleroista sour cream & onion-maussa, sillä oon ratsannut jokaisen vierailemani ruokakaupan sipsihyllyn viimeisen kuukauden aikana täydellisenkuuloisten sipsien toivossa, enkä oo törmännyt niihin vielä kertaakaan. Mut miten hitossa oisin muka saanut tollaisen mielikuvan uusista sipseistä muuten vaan päähäni?!

Ruisrock 2017

dsc_5291dsc_5143dsc_5092 dsc_5106 dsc_5224 dsc_5328 dsc_5123 untitled dsc_5156 dsc_5083 dsc_5303

 

Kolme päivää Ruisrockin jälkeen elämä alkaa vihdoin ja viimein normalisoitumaan – univajeet on nukuttu pois, eikä nenäliinakaan oo niistäessä enää ihan pikimusta kaikesta siitä hiekkapölyn määrästä. Mutta vaikka tässä hetki menikin, niin boy, it was worth it! Tää taisi olla mun elämäni kolmas (vai neljäs?) Ruissi ja joka vuosi tykästyn siihen vaan entistä enemmän. T0i täydellisesti festareihin sopiva Ruissalon alue, kaikki ne Turkuun samaan aikaan kerääntyneet ystävät, toinen toistaan paremmat esiintyjät (Bastille <3) ja se, että jollain ihmeen kaupalla kyseisenä viikonloppuna on vuodesta toiseen ihan mieletön sää. Millä järjellä torstaina on aina viileää ja ehkä jopa sateista, mutta perjantaista sunnuntaihin aurinko ja lämpö hellii festarikävijöitä aamusta iltaan asti?!

 

Ja varsinkin se, että joka kerta just tän nimenomaisen viikonlopun aikana saan niin monelle siellä ruudun toisella puolella olevalle tyypille kasvot. Satunnaisesti ihmiset näyttää tosin luulevan, että oon kuurosokea, enkä huomaa kaikkea sitä supattelua tai häikäilemätöntä sormella osoittelua (:-D), mutta tuli kyllä erityisen hyvä mieli, kun niin moni tuli taas kerran moikkaamaan ja jakamaan sitä festari-iloa mun kanssa jossain vaiheessa viikonloppua. Toivottavasti teillä kaikilla oli yhtä ihana viikonloppu kuin mulla ja toivottavasti nähdään vielä joskus uudestaan! Parhaiten kuluneiden vuosien Ruisseista on jäänyt mieleen eräs tyttö, johon oon törmännyt sattumalta kahden peräkkäisen vuoden festariviikonloppuina, vaikka paikalla on ollut monia kymmeniä tuhansia ihmisiä. Olitkohan tänäkin vuonna Ruisrockissa, vaikkei törmättykään?

 

Mun tän kesän festareista 1/3 on nyt paketissa. Ensi kertaan, Ruissi!

Huippu alku heinäkuulle

12344

 

Tää viikko on ollut jotenkin erityisen kiva.

 

Suurin osa päälimmäisenä mieleen jääneistä jutuista on tavalla tai toisella ruokaan liittyviä; on ollu extempore-lounaita aurinkoisella terassilla (lounasviinin kanssa!), pizzahetkiä lähikallioilla, ystävien ruokakuvauksissa jeesaamista ja uuden lähiravintolan testaamista. Käytiin maanantaina syömässä Kolmannelle Linjalle ihan hetki sitten avatussa uudessa japanilaisessa nimeltään Kampai 3″ ja niiden lohi teriyaki meni mun listalla heittämällä jopa suosikkini Hokun ohitse! Tiistaina oli vuorossa tyttöjen kesäpäivä – meillä on ollut tapana (tai no tapana ja tapana, joka alkoi viime talvena), että yksi meidän toimiston tytöistä järjestää muille virkistyspäivän, jonka sisältö pysyy viime hetkeen asti yllätyksenä. Viime vuoden puolella Saran päivän aikana käytiin treenaamassa, uimassa sekä saunomassa Allas Sea Poolilla ja vielä Escape Roomissa, nyt Elisa otti vuorostaan vastuun harteilleen ja ohjelmassa oli peliskabailua Lintsillä, Mölkky -juomapelejä puistossa, Aliasta ja viiniä. Ja lienee varmaan sanomattakin selvää, että oli ihan sairaan hauska päivä! Mä taidan olla meidän järkkäysvuorossa seuraava, eli täytynee varmaan pikkuhiljaa alkaa keksimään jotain ensi talven varalle, ettei mun päivä häviä ihan 100-0 tyttöjen järjestämille yllätyspäiville :-D

 

Ja jottei viikonloppu ainakaan häviä menneelle alkuviikolle, niin huomenna alkaa yksi kesän odotetuimmista viikonlopuista, kun lähdetään heti aamusella kohti Turkua ja Ruisrockia! Ruissi on ollu parina edellisenä kesänä yksi kaikkein ikimuistoisimmista jutuista ja samaa ennustan nytkin tulevaksi – sää näyttäis olevan taas kerran meidän puolella, kaikki huiput artistit oottelee ja pääsen festaroimaan koko viikonlopuksi hyvässä seurassa. Can’t wait! Sitä ennen täytyis tosin suoriutua tästä pakkausoperaatiosta, joka oottelee tossa olkkarin lattialla typötyhjän kassin muodossa…

 

Moikataan, kun törmätään – niinkuin aina aikaisempinakin vuosina. Superhauskaa viikonloppua kaikille kanssarokkaajille!

 

PS: Olipa kivaa saada hyvää palautetta tosta edellisen postauksen videoväkerryksestä – ihanaa, että tykkäsitte siitä! Vlogit jätän jatkossakin muille, sillä en henkilökohtaisesti tykkää sellasista tai ylipäätään katso vlogeja ollenkaan, mutta fiilisvideot on sillon tällön hauskaa katseltavaa ja iskee muhun enemmän. Ehkä niitä tullaan siis näkemään silloin tällöin jatkossakin!