title image

JÄLKIPYYKKI

JÄLKIPYYKKI

Ennenkuin siirrytään täällä taas vähän kevyempien aiheiden pariin, niin halusin vaan kiittää. Mielenterveysongelmien kanssa painiminen on nykypäivänä tosi yleisiä, mut niiden julkituominen ja ylipäätäänkin niistä puhuminen on harmillisesti vielä tänäpäivänäkin vaiettu tabu.

 

Edellinen postaus sai paljon enemmän huomiota kuin ikinä osasin kuvitellakaan ja oon ylpeä itsestäni, että päätin lopulta kaivaa sen tuolta postausluonnoksista esiin ja kirjoittaa valmiiksi, vaikka vastaanotto jännittikin. Jo ensimmäisen illan aikana sitä oltiin luettu melkein 60 000 kertaa ja se levisi Facebookissa vuorokauden aikana yli 200 000 ihmiselle. Sain sadoittain pitkiä kommentteja, viestejä ja sähköposteja, joissa kerroitte omista vastaavista kokemuksistanne ja siitä, kuinka ootte painineet tai painitte parhaillaankin samojen ongelmien kanssa ja pelkästään sekin oli hurjan herättävää tän yleisyyden suhteen. Kaikkein tärkeintä mulle oli kuitenkin se, että tiedän kyseisen postauksen antaneen muutamalle sen tarvittavan sysäyksen hakea viimeinkin apua. Yksikin rohkaistunut samojen ongelmien kanssa painiva ois riittänyt, mutta mitä vielä – teitä oli niin monta.

 

dsc_9179

 

Että niin. Kiitos. Tuli sellainen olo, että tällaisella tyhjänpäiväisellä blogidiipadaapallakin voi välillä tehdä oikeesti tärkeitä asioita.

 

Yritetäänkö yhdessä pieni askel kerrallaan tehdä näistä jutuista vähän vähemmän salailtavia tabuja?

17 Comments
  • R
    Reply
    April 21, 2017

    Mäkin haluaisin kiittää sua siitä postauksesta. Oon itse ollu erinäisistä syistä silloin tällöin hoidon piirissä ja oon hakeutunumassa sinne jälleen kun stressi ja elämä yleensäkin alkaa vähän turhan kovaa kuormittaa. Tulee tällaisesta aina vaan niin huojentunut olo, et ei oo ihan yksin ja ainoa outo tai rikkinäinen. Vaan kaikkien ongelmiensa kanssa vaan ihminen ja silti ihan normaali.

    Kiitos kun oot mukana vähentämässä mt-ongelmien leimaa. <3

  • me
    Reply
    April 21, 2017

    <3<3<3

  • April 21, 2017

    Your dress is so cute!
    xx Rena
    http://www.dressedwithsoul.com

  • Henna
    Reply
    April 21, 2017

    Kiitos sulle <3
    t. itsekin masennuksen ym. kanssa painiva

  • April 21, 2017

    Teillä suosituilla blogjaajilla on oikeasti iso sauma vaikuttaa. Kannattaa ajoittain hyödyntää se juurikin tuollaiseen :)
    Hyvä Annika! :)

    https://faijahommia.fi/

  • V
    Reply
    April 21, 2017

    Täällä myös yksi jota postaus auttoi! Viime joulukuusta asti olen ajatellut, että pitäis hakea jostain apua. En kuitenkaan koskaan uskaltanut, ja päätin pärjätä omillani.Pääsiäisen aikoihin ajatus kuitenkin nousi taas esille ja postauksen luettuani keräsin rohkeutta ja soitin ajanvaraukseen, parin viikon päähän tuli aika ja en voisi olla yhtään helpottuneempi :) Tsemppiä sulle<3

  • Anna
    Reply
    April 21, 2017

    Kiitos! < 3

  • Nukka
    Reply
    April 21, 2017

    Pakko tulla kiittämään viime postauksesta. Blogimaailma on muuttunu viimevuosina todella paljon ja samaan aikaan oma blogien lukeminen on loppunut lähes kokonaan. Kaikki tahtoo olla nykyään liian pintapuolista ja mahdollisimman täydellistä. Blogisi on enää yksi ainoita mitä jaksaa lukea juurikin näiden rohkeiden elämänmakuisten postausten vuoksi. Kiitos kun uskalsit tehdä tämän postauksen sillä niin moni sai tästä varmasti apua ja itsekin olisin saanut kun samojen ongelmien kanssa aikoinaan painin. Jatka samaan malliin??

  • Aliisa
    Reply
    April 21, 2017

    Olin myös tosi ilonen että toit asian esiin. Se mikä nykybloggaamisessa usein harmittaa, on se kiiltokuvamaisuus, melkein kuin lehteä lukisi. (Toisaalta kaiken kiusaamisen takia sen osittain ymmärränkin)

    Sun blogin ihanuus on nimenomaan aitous, rehellisyys ja helposti lähestyttävyys. Ja onhan tää nyt hiton tärkee asia. Ettei häpeile itteänsä.
    Oikein!

  • E
    Reply
    April 21, 2017

    Iso kiitos sulle, että kerroit asiasta. Ihana kuulla, että sulla menee oikeesti hyvin nyt. Mulla on sama tilanne; monien synkkien vuosien jälkeen oon oikeesti onnellinen. Mulla diagnosoitiin reilu kaksi vuotta sitten keskivaikea masennus ja nuoruusiän breakdown (eli hermoromahdus). Aloin silloin syömään masennuslääkkeitä. Diagnoosien saamisen jälkeen oon ollut kolme kertaa psykiatrisella osastolla mm. itsetuhoisuuden vuoksi. Lisäksi mulla on ollut syömishäiriö vuosien ajan, ja niitä oireita on edelleen. En ehkä tule koskaan pääsemään niistä täysin eroon, mutta pystyn silti elämään hyvää elämää ja olemaan onnellinen.

    Kaikkea hyvää sulle! <3

  • Roosa
    Reply
    April 22, 2017

    Annika <3

  • Ipe
    Reply
    April 22, 2017

    Kiitos sulle? Varasin just ekan ajan psykologille tuon sun postauksen inspiroimana. Olet upea annika!

    • Ipe
      Reply
      April 22, 2017

      *<3

  • Aada
    Reply
    April 24, 2017

    Annika, kiitos postauksestasi, oot tosi rohkee. <3 Tämä auttoi monia ja sai itselleni kummallisen helpottavan tunteen että kaikki sulla on parempaan päin, vaikka näistä tapahtumista en ollut kuullut. We love u <3

  • Norppi
    Reply
    April 25, 2017

    En oo aiemmin kommentoinut mitään, mutta nyt halusin tulla sanomaan, että sen perinteisen blogikuplan puhkaiseminen teki susta mun (ja varmasti monen muun) silmissä upean, aidon ja samaistuttavan ihmisen. Oot todella rohkea, kiitos kun käytät ammattiasi näin tärkeästä asiasta puhumiseen. Välillä ahdistaa miten pintaliito vie monet mukanaan ja todellinen elämä voi vääristyä. Siksi on tärkeää puhua myös niistä haasteista ja hankaluuksista. Upea tyyppi, ihana blogi! <3

  • Alina
    Reply
    May 3, 2017

    Hei. Mua kiinnostais tietää saitko jonkun lääkityksen masennukseesi?

Leave a Comment: